Luentotilaisuus
"Koiran lihashuolto sekä fyysinen koesuoritukseen
valmistautuminen ja siitä palautuminen"
26.3.2011 Tuusulassa -
luennoitsijana Tiina Ridvall

Aktiivicolliet ry järjesti Tuusulassa,
Koiraurheilu Tmi:n tiloissa luentotilaisuuden, johon kuulijoiden iloksi saapui monille jo tuttu
koirahieroja, -harrastaja ja -kasvattaja Tiina Ridvall kertomaan mm. koiran lihashuollosta, ruokinnasta, nesteytyksestä
ja koesuoritukseen valmistautumisesta. Tämä oppi oli varmasti
paikallaolijoille tervetullutta, onhan koekausi pian alkamassa.
Tiina Ridvall kasvattaa saksanpaimenkoiria kennelnimellä Seikkailijan.
Tiina harrastaa koiriensa JK3 HK3
EK3
AD BH
Graugeboren Mari ja
JK2 HK2 EK1 VPG1
AD BH
Seikkailijan Sielunpeili kanssa
aktiivisesti neljää pk-lajia:
hakua, jälkeä, etsintää ja suojelua. Tiinan koulutusmenetelmät
perustuvat positiiviseen vahvistamiseen, ja niistä voi lukea lisää
kennel Seikkailijan nettisivuilta sekä osoitteesta
http://koirakurssit.nettisivu.org.
Päivän luennon aiheena oli "Koiran
lihashuolto sekä fyysinen koesuoritukseen valmistautuminen ja siitä
palautuminen". Tiina on mukaansatempaava luennoitsija, ja niinpä luennosta
muodostui mukavalla tavalla vuorovaikutteinen keskustelutilaisuus, jossa
kuulijat kertoivat omia kokemuksiaan ja näkemyksiään koiran kunnon
ylläpitämisestä. Ohessa lyhyt referaatti luennosta.
Aivan aluksi Tiina mainitsi,
että mm. ruokinnan osalta hänen esittämänsä näkemykset perustuvat
tutkittuun tietoon. Hyväksi lähdekirjallisuudeksi hän mainitsi mm. MMM,
tutkija Riitta Kempen Koiran ruokinta ja hoito -teoksen.
Liikunta ja koiran fyysinen kehitys pennusta aikuiseksi
Pentu tarvitsee liikuntaa jo siitä alkaen, kun se noin 5-viikkoisena
osaa kunnolla kävellä. Monet kasvattajat ovat taipuvaisia ”suojelemaan”
pentuja rajoittamalla niiden liikuntamahdollisuuksia minimiin. Tämä ei
kuitenkaan edesauta pentujen fyysistä kehittymistä parhaalla mahdollisella
tavalla. Pennuilla tulisi jo kasvattajan luona ollessaan olla laaja
reviiri käytettävissään ja niiden tulisi liikkua luonnollisella tavalla
mahdollisimman paljon, jotta niiden nivelet ja lihaksisto kehittyvät
alusta alkaen suotuisasti. Pennun väsymistä ei siis tarvitse pelätä! On
selvää, että pentua ei saa ”väkisin” liikuttaa yli sen jaksamisen rajojen,
mutta pentujen omaehtoista, luonnollista liikuntaa ei tulisi rajoittaa,
vaan niille olisi suotavaa järjestää olosuhteet, joissa ne voivat
toteuttaa tätä luonnonmukaista liikkumistaan mahdollisimman tehokkaasti.
Koiran peruskunto rakennetaan jo kasvuaikana, ja nuorelle koiralle
tulisikin järjestää sekä aerobista että anaerobista liikuntaa riittävästi
ja monipuolisesti. Hyviä liikuntamuotoja ovat esimerkiksi kävely, juoksu,
hiekkakuoppatreeni, pyöräily, hiihto, retkeily jne. Lajien kirjo on
oikeastaan vain mielikuvituksesta kiinni! Kasvavan koiran liikuntaa tulisi
rajoittaa mahdollisimman vähän koiran oman jaksamisen puitteissa, jolloin
koiran lihaksisto ja rakenne kehittyvät jo nuorena voimakkaiksi ja
kestäviksi.
Erittäin tehokasta ja lihaksistoa kehittävää liikuntaa koiralle on
esimerkiksi vetäminen (esim. vetohiihto, pulkanveto, juoksuvaljaat). Tiina
kertoi muutamia käytännön vinkkejä haluttaessa erityisesti harjoittaa
koiran etu- tai takaosan lihaksia: lyhyet valjaat, jotka kiinnitetään
koiran sään päältä, edesauttavat etupään lihaksiston kehittymistä ja
vastaavasti pitkät, ns. huskyvaljaat tai hiihtovaljaat, joiden
kiinnityskohta on lähes koiran hännän päällä, kehittävät tehokkaammin
takaosan lihaksistoa.
Koiraa tulisi mieluiten juoksuttaa metsäpohjaisessa maastossa, ei
asfalttipinnoilla. Myös pyöräilylenkit olisi hyvä tehdä siten, että koira
saisi juosta vapaana metsäteillä tai muilla pehmeähköillä alustoilla. Näin
koira saa edetä enimmäkseen omaan tahtiinsa, välillä pysähdellen ja
haistellen, välillä ”spurtaten” pyörän perään. Koiraa tulisikin ajoittain
rasittaa myös ”maitohapoille”. Raskaan liikunnan jälkeen on tietenkin
syytä muistaa venyttely ja palautuminen
Yhteenvetona todettiin, että harva ns. tavallinen harrastaja liikuttaa
koiraansa riittävästi, vaikka harrastaisikin koiraurheilua. Koiraa ei
tarvitse ”säästellä”; koekuntoa tavoitteleville tai sitä ylläpitäville
koirille liikunnan minimimäärä voisi olla esim. 3 kunnollista, vapaata
metsälenkkiä päivittäin, lisäksi esim. 2-3 pyörälenkkiä (á n. 10 km)
viikossa, talvella hiihtoa, juoksua, kesällä uintia tai muuta sopivaa
liikunnan muotoa. On kuitenkin syytä muistaa, että pentua ja
keskenkasvuista koiraa ei saa liikuttaa liikaa, ts. liikunnan tulee
tapahtua koiran ehdoilla. Kun pentu tai nuori koira väsyy, sille on
annettava mahdollisuus levätä. Fillarilenkit ovat omiaan aikuiselle
koiralle.
Ruokinta
Ruokinta on aiheena sen tyyppinen, että siitä voisi luennoida ja
keskustella vähintään viikon yhtämittaisesti. Ruokintaan liittyen on
vallalla useita erilaisia koulukuntia, barffauksesta teollisiin
koiranruokiin ja kaikkea siltä väliltä. Tiina ei sulkenut mitään
koulukuntaa pois, vaan keskittyi kertomaan siitä, millainen ravinnon
koostumus on tutkitusti (työ)koiralle sopivin, annettakoon ravinto sitten
raakaruokintana tai muilla tavoilla.
Käytettäessä
ruokinnan perustana teollisia koiranruokavalmisteita, kannattaa kiinnittää
ravintoarvojen lisäksi huomiota ruoan ravintoaineisiin. Koiran ruokavalion
tulee perustua proteiineihin, ei hiilihydraatteihin. Teollisissa
koiranruoissa valmistusaineet on yleensä lueteltu määräjärjestyksessä
suurimmasta pienimpään. Mikäli ensimmäiseksi on mainittu esimerkiksi
maissijauhe tms., on hälytyskellojen syytä jo kilkattaa. Useissa
koiranruoissa on valmistusaineena mainittu myös lihajauhe, mainitsematta
tarkemmin, mistä lihasta on kysymys. Tällainen ruoka ei ehkä ole paras
mahdollinen valinta. Ruokia vertailemalla löytyy sellaisia valmisteita,
joissa pääravintoaineena on esimerkiksi kuivattu broilerinliha, kuivattu
lampaanliha jne. Maininta kuivatun lihan käytöstä on aina parempi
vaihtoehto kuin pelkkä lihajauhe, joka voi sisältää erinäisiä nimeltä
mainitsemattomia ainesosia.
Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että harrastus- tai työkoirana toimivalle
koiralle sopiva proteiinimäärä on n. 30%. Poikkeamia tästä tietenkin
löytyy, sopiva proteiinimäärä on viime kädessä hyvin yksilöllinen asia.
Proteiinin määrä ruoassa vaikuttaa koiran kestävyysominaisuuksiin.
Koiran tärkein energianlähde on rasva. Useimmissa teollisissa
koiranruoissa rasvamäärä on melko alhainen, paljon energiaa kuluttavan
koiran ruokavalion tulisi sisältää n. 25-30% rasvaa. Tämän johdosta
teollisiin ruokiin on usein syytä lisätä rasvaa. Tähän tarkoitukseen
sopivat esimerkiksi auringonkukka-, pellavansiemen- ja rypsiöljy, joita
voi päivittäin lisätä koiran ruoka-annokseen.
Hiilihydraattisuositus koiran ruoassa on n. 10-20%, varsinaista
minimitarvetta koiralla ei kuitenkaan ole. Hiilihydraatin tulisi olla
mieluiten hidasvaikutteista, esim. kasviksista, vihanneksista ja
hedelmistä. Vehnä, maissi ja muut nopeasti sokeristuvat viljatuotteet
aiheuttavat helposti koiran elimistössä insuliinipiikin, jonka seurauksena
koira väsyy nopeasti.
Aktiivisesti liikkuva tai työskentelevä koira tarvitsee myös vitamiineja
usein enemmän kuin teollisissa valmisruoissa on. Erityisesti A-, B-, D- ja
E-vitamiinien tarve saattaa olla työ- tai harrastuskoiralla suurentunut.
Vitamiinilisät tai esimerkiksi merilevä kuuriluontoisesti annettuna eivät
ole ainakaan haitaksi. Merilevä sisältää jodia, joten sen käyttöä on
valvottava tarkasti erityisesti kilpirauhassairauksia potevien koirien
kohdalla. Vitamiinien yliannostuksesta ei useimmiten ole pelkoa.
Käytettäessä treenipalkkana esim. runsaasti kissanruokaa tai koiran
märkäruokaa, on kuitenkin syytä muistaa myös niiden sisältävän
vitamiineja. Erityisesti kissanruokaa paljon käytettäessä vaarana saattaa
olla D-vitamiinin yliannostus.
Nesteytys
Koiran tulisi normaalioloissa juoda n. 2 l nestettä vuorokaudessa.
Osan tästä määrästä koira saa ruokansa yhteydessä, mutta hyvin usein
nestemäärä jää liian pieneksi. Hellesää kasvattaa luonnollisesti nesteen
tarvetta.
Jos koiraa nesteytetään vain satunnaisesti, esimerkiksi koepäivänä tai
päivää ennen sitä, on yleensä seurauksena lisääntynyt virtsaamistarve,
joka voi haitata koesuoritusta. Koiran elimistö ei ole tottunut
ylimääräiseen nesteytykseen, eikä voi täysin hyödyntää sitä, vaan
ylimääräinen neste poistuu virtsana. Koira onkin syytä totuttaa
nesteytykseen siten, että koiraa nesteytetään jatkuvasti. Nesteytystä
voidaan käyttää esim. ennen treenejä kotona, palkan tapaan treenin
jälkeen, lenkiltä palattaessa jne. Näin koiran elimistö tottuu runsaampaan
nesteen saantiin ja kykenee hyödyntämään nesteen, eikä ylimääräistä
virtsaamistarvetta esiinny.
Veden sekaan lisätään pieniä määriä proteiini- ja rasvapitoista
ruoka-ainetta, esimerkiksi tonnikalaa öljyssä, koirien märkäruokaa,
jauhelihaa tms. Näin vedestä tehdään maistuvaa, ja koira juo sen
mielellään.
Alettaessa opettaa koiraa nesteytykseen tarjotaan nestettä pieniä määriä
(1-2 dl) kerrallaan suhteellisen usein. Vähitellen määrää voidaan lisätä
2-3 dl:aan kerrallaan. Nesteyttäminen kannattaa ottaa tavaksi normaalissa
arkielämässä, jolloin koira suhteellisen nopeasti tottuu pitämään juomista
”palkkana” (kuten muussakin oppimisessa, myös nesteytyksessä
nyrkkisääntönä voidaan pitää n. 80-100 toiston jälkeen tapahtunutta
oppimista).
Koesuoritukseen valmistautuminen ja siitä palautuminen
Usein ajatellaan, että ennen koesuoritusta koiralle ei kannata antaa
ruokaa lainkaan, jotta sen suorituskyky olisi parhaimmillaan. Tämä ei
useinkaan pidä paikkaansa. Koira tarvitsee energiaa täyspainoista
suoritusta varten, ja tämän vuoksi sille kannattaa koepäivän aamuna antaa
proteiini- ja rasvapitoinen ”aamiainen”, jonka ei määrältään tarvitse olla
kovin suuri. Esimerkiksi lihanokare, tonnikala-annos tai vastaava sopii
hyvin. Sen sijaan hiilihydraattipitoista ateriaa ei ennen koesuoritusta
kannata antaa, sillä seurauksena voi olla insuliinipiikistä aiheutuva
verensokerin aleneminen ja sen seurauksena väsähtäminen.
Koesuorituksen jälkeen koiraa juotetaan pienillä määrillä kerrallaan
useamman kerran. Palautuksessa voi käyttää myös hiilihydraattipitoisia
aineita, esim. Nutri-Plus -geeli sopii annettavaksi n. puolen tunnin
sisällä rasituksen jälkeen. Hyvä palautusjuoma on myös ns.
kananmunadrinkki, jossa veteen on sekoitettu raaka kananmuna. Ihmisille
tarkoitettuja palautusjuomia ei tule koiralle antaa niiden vääränlaisesta
koostumuksesta ja liiallisista suoloista johtuen.
Normaali ruoka-ateria koiralle tulisi antaa 2 tunnin sisällä rasituksen
päättymisestä.
Rasituksen jälkeen ei pidä unohtaa verrytellä ja venytellä koiran
lihaksia.
Koiran harjoitusohjelmat
Huippu-urheilijoille, niin ihmisille kuin koirillekin, laaditaan eri
tilanteisiin sopivia harjoitusohjelmia. Tavallisen koiraurheiluharrastajan
ei kuitenkaan ole tarpeen orjallisesti noudattaa tiettyjä
harjoitusohjelmia, mutta normaalistikin harrastaminen ja siihen liittyvä
kunnon ylläpito jakautuvat erilaisiin vaiheisiin.
Peruskuntokausi:
Peruskuntokaudella ylläpidetään hyvää fyysistä kuntoa, huolehditaan
lihashuollosta, kuten hieronnasta ja harjoitellaan lajiharjoittelua.
Kilpailukausi:
Kilpailukaudella ruokinta säädetään sopivaksi kasvaneeseen
rasitteeseen nähden, huolehditaan lihashuollosta ja riittävästä levosta,
liikunnan avulla varmistetaan rentoutuminen ja kunnon ylläpito.
Lepokausi:
Tällä kaudella keskitytään pokaalien kiillottamiseen samoin kuin
koiran (ja ohjaajan) stressitason vähittäiseen laskemiseen. Liikuntaa
harrastetaan kevyesti ja rentouttavasti ja riittävästä levosta
huolehditaan.
Fyysisesti hyvinvoiva koira on myös henkisesti vireä!
* * *
Mielenkiintoinen ja
antoisa luento herätti paljon ajatuksia ja keskustelua erilaisista
ruokintaan ja liikuntaan liittyvistä seikoista. Lähes kolmen tunnin
pituinen luentoaika tuntui sittenkin loppuvan lähes kesken. Lämmin kiitos
Tiinalle hyödyllisestä ja kiinnostavasta luennosta ja kuulijoille
aktiivisesta osallistumisesta keskusteluun!
|