Luentotilaisuus
"Koiran lihashuolto sekä fyysinen koesuoritukseen valmistautuminen ja siitä palautuminen"

26.3.2011 Tuusulassa - luennoitsijana Tiina Ridvall


 

Aktiivicolliet ry järjesti Tuusulassa, Koiraurheilu Tmi:n tiloissa luentotilaisuuden, johon kuulijoiden iloksi saapui monille jo tuttu koirahieroja, -harrastaja ja -kasvattaja Tiina Ridvall kertomaan mm. koiran lihashuollosta, ruokinnasta, nesteytyksestä ja koesuoritukseen valmistautumisesta. Tämä oppi oli varmasti paikallaolijoille tervetullutta, onhan koekausi pian alkamassa.

Tiina Ridvall kasvattaa saksanpaimenkoiria kennelnimellä Seikkailijan. Tiina harrastaa koiriensa JK3 HK3 EK3 AD BH Graugeboren Mari ja JK2 HK2 EK1 VPG1 AD BH Seikkailijan Sielunpeili kanssa aktiivisesti neljää pk-lajia: hakua, jälkeä, etsintää ja suojelua. Tiinan koulutusmenetelmät perustuvat positiiviseen vahvistamiseen, ja niistä voi lukea lisää kennel Seikkailijan nettisivuilta sekä osoitteesta http://koirakurssit.nettisivu.org.

Päivän luennon aiheena oli "Koiran lihashuolto sekä fyysinen koesuoritukseen valmistautuminen ja siitä palautuminen". Tiina on mukaansatempaava luennoitsija, ja niinpä luennosta muodostui mukavalla tavalla vuorovaikutteinen keskustelutilaisuus, jossa kuulijat kertoivat omia kokemuksiaan ja näkemyksiään koiran kunnon ylläpitämisestä. Ohessa lyhyt referaatti luennosta.

Aivan aluksi Tiina mainitsi, että mm. ruokinnan osalta hänen esittämänsä näkemykset perustuvat tutkittuun tietoon. Hyväksi lähdekirjallisuudeksi hän mainitsi mm. MMM, tutkija Riitta Kempen Koiran ruokinta ja hoito -teoksen. 

Liikunta ja koiran fyysinen kehitys pennusta aikuiseksi

Pentu tarvitsee liikuntaa jo siitä alkaen, kun se noin 5-viikkoisena osaa kunnolla kävellä. Monet kasvattajat ovat taipuvaisia ”suojelemaan” pentuja rajoittamalla niiden liikuntamahdollisuuksia minimiin. Tämä ei kuitenkaan edesauta pentujen fyysistä kehittymistä parhaalla mahdollisella tavalla. Pennuilla tulisi jo kasvattajan luona ollessaan olla laaja reviiri käytettävissään ja niiden tulisi liikkua luonnollisella tavalla mahdollisimman paljon, jotta niiden nivelet ja lihaksisto kehittyvät alusta alkaen suotuisasti. Pennun väsymistä ei siis tarvitse pelätä! On selvää, että pentua ei saa ”väkisin” liikuttaa yli sen jaksamisen rajojen, mutta pentujen omaehtoista, luonnollista liikuntaa ei tulisi rajoittaa, vaan niille olisi suotavaa järjestää olosuhteet, joissa ne voivat toteuttaa tätä luonnonmukaista liikkumistaan mahdollisimman tehokkaasti.

Koiran peruskunto rakennetaan jo kasvuaikana, ja nuorelle koiralle tulisikin järjestää sekä aerobista että anaerobista liikuntaa riittävästi ja monipuolisesti. Hyviä liikuntamuotoja ovat esimerkiksi kävely, juoksu, hiekkakuoppatreeni, pyöräily, hiihto, retkeily jne. Lajien kirjo on oikeastaan vain mielikuvituksesta kiinni! Kasvavan koiran liikuntaa tulisi rajoittaa mahdollisimman vähän koiran oman jaksamisen puitteissa, jolloin koiran lihaksisto ja rakenne kehittyvät jo nuorena voimakkaiksi ja kestäviksi.

Erittäin tehokasta ja lihaksistoa kehittävää liikuntaa koiralle on esimerkiksi vetäminen (esim. vetohiihto, pulkanveto, juoksuvaljaat). Tiina kertoi muutamia käytännön vinkkejä haluttaessa erityisesti harjoittaa koiran etu- tai takaosan lihaksia: lyhyet valjaat, jotka kiinnitetään koiran sään päältä, edesauttavat etupään lihaksiston kehittymistä ja vastaavasti pitkät, ns. huskyvaljaat tai hiihtovaljaat, joiden kiinnityskohta on lähes koiran hännän päällä, kehittävät tehokkaammin takaosan lihaksistoa.

Koiraa tulisi mieluiten juoksuttaa metsäpohjaisessa maastossa, ei asfalttipinnoilla. Myös pyöräilylenkit olisi hyvä tehdä siten, että koira saisi juosta vapaana metsäteillä tai muilla pehmeähköillä alustoilla. Näin koira saa edetä enimmäkseen omaan tahtiinsa, välillä pysähdellen ja haistellen, välillä ”spurtaten” pyörän perään. Koiraa tulisikin ajoittain rasittaa myös ”maitohapoille”. Raskaan liikunnan jälkeen on tietenkin syytä muistaa venyttely ja palautuminen

Yhteenvetona todettiin, että harva ns. tavallinen harrastaja liikuttaa koiraansa riittävästi, vaikka harrastaisikin koiraurheilua. Koiraa ei tarvitse ”säästellä”; koekuntoa tavoitteleville tai sitä ylläpitäville koirille liikunnan minimimäärä voisi olla esim. 3 kunnollista, vapaata metsälenkkiä päivittäin, lisäksi esim. 2-3 pyörälenkkiä (á n. 10 km) viikossa, talvella hiihtoa, juoksua, kesällä uintia tai muuta sopivaa liikunnan muotoa. On kuitenkin syytä muistaa, että pentua ja keskenkasvuista koiraa ei saa liikuttaa liikaa, ts. liikunnan tulee tapahtua koiran ehdoilla. Kun pentu tai nuori koira väsyy, sille on annettava mahdollisuus levätä. Fillarilenkit ovat omiaan aikuiselle koiralle.

Ruokinta

Ruokinta on aiheena sen tyyppinen, että siitä voisi luennoida ja keskustella vähintään viikon yhtämittaisesti. Ruokintaan liittyen on vallalla useita erilaisia koulukuntia, barffauksesta teollisiin koiranruokiin ja kaikkea siltä väliltä. Tiina ei sulkenut mitään koulukuntaa pois, vaan keskittyi kertomaan siitä, millainen ravinnon koostumus on tutkitusti (työ)koiralle sopivin, annettakoon ravinto sitten raakaruokintana tai muilla tavoilla.

Käytettäessä ruokinnan perustana teollisia koiranruokavalmisteita, kannattaa kiinnittää ravintoarvojen lisäksi huomiota ruoan ravintoaineisiin. Koiran ruokavalion tulee perustua proteiineihin, ei hiilihydraatteihin. Teollisissa koiranruoissa valmistusaineet on yleensä lueteltu määräjärjestyksessä suurimmasta pienimpään. Mikäli ensimmäiseksi on mainittu esimerkiksi maissijauhe tms., on hälytyskellojen syytä jo kilkattaa. Useissa koiranruoissa on valmistusaineena mainittu myös lihajauhe, mainitsematta tarkemmin, mistä lihasta on kysymys. Tällainen ruoka ei ehkä ole paras mahdollinen valinta. Ruokia vertailemalla löytyy sellaisia valmisteita, joissa pääravintoaineena on esimerkiksi kuivattu broilerinliha, kuivattu lampaanliha jne. Maininta kuivatun lihan käytöstä on aina parempi vaihtoehto kuin pelkkä lihajauhe, joka voi sisältää erinäisiä nimeltä mainitsemattomia ainesosia.

Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että harrastus- tai työkoirana toimivalle koiralle sopiva proteiinimäärä on n. 30%. Poikkeamia tästä tietenkin löytyy, sopiva proteiinimäärä on viime kädessä hyvin yksilöllinen asia. Proteiinin määrä ruoassa vaikuttaa koiran kestävyysominaisuuksiin.

Koiran tärkein energianlähde on rasva. Useimmissa teollisissa koiranruoissa rasvamäärä on melko alhainen, paljon energiaa kuluttavan koiran ruokavalion tulisi sisältää n. 25-30% rasvaa. Tämän johdosta teollisiin ruokiin on usein syytä lisätä rasvaa. Tähän tarkoitukseen sopivat esimerkiksi auringonkukka-, pellavansiemen- ja rypsiöljy, joita voi päivittäin lisätä koiran ruoka-annokseen.

Hiilihydraattisuositus koiran ruoassa on n. 10-20%, varsinaista minimitarvetta koiralla ei kuitenkaan ole. Hiilihydraatin tulisi olla mieluiten hidasvaikutteista, esim. kasviksista, vihanneksista ja hedelmistä. Vehnä, maissi ja muut nopeasti sokeristuvat viljatuotteet aiheuttavat helposti koiran elimistössä insuliinipiikin, jonka seurauksena koira väsyy nopeasti.

Aktiivisesti liikkuva tai työskentelevä koira tarvitsee myös vitamiineja usein enemmän kuin teollisissa valmisruoissa on. Erityisesti A-, B-, D- ja E-vitamiinien tarve saattaa olla työ- tai harrastuskoiralla suurentunut. Vitamiinilisät tai esimerkiksi merilevä kuuriluontoisesti annettuna eivät ole ainakaan haitaksi. Merilevä sisältää jodia, joten sen käyttöä on valvottava tarkasti erityisesti kilpirauhassairauksia potevien koirien kohdalla. Vitamiinien yliannostuksesta ei useimmiten ole pelkoa. Käytettäessä treenipalkkana esim. runsaasti kissanruokaa tai koiran märkäruokaa, on kuitenkin syytä muistaa myös niiden sisältävän vitamiineja. Erityisesti kissanruokaa paljon käytettäessä vaarana saattaa olla D-vitamiinin yliannostus.

Nesteytys

Koiran tulisi normaalioloissa juoda n. 2 l nestettä vuorokaudessa. Osan tästä määrästä koira saa ruokansa yhteydessä, mutta hyvin usein nestemäärä jää liian pieneksi. Hellesää kasvattaa luonnollisesti nesteen tarvetta.

Jos koiraa nesteytetään vain satunnaisesti, esimerkiksi koepäivänä tai päivää ennen sitä, on yleensä seurauksena lisääntynyt virtsaamistarve, joka voi haitata koesuoritusta. Koiran elimistö ei ole tottunut ylimääräiseen nesteytykseen, eikä voi täysin hyödyntää sitä, vaan ylimääräinen neste poistuu virtsana. Koira onkin syytä totuttaa nesteytykseen siten, että koiraa nesteytetään jatkuvasti. Nesteytystä voidaan käyttää esim. ennen treenejä kotona, palkan tapaan treenin jälkeen, lenkiltä palattaessa jne. Näin koiran elimistö tottuu runsaampaan nesteen saantiin ja kykenee hyödyntämään nesteen, eikä ylimääräistä virtsaamistarvetta esiinny.

Veden sekaan lisätään pieniä määriä proteiini- ja rasvapitoista ruoka-ainetta, esimerkiksi tonnikalaa öljyssä, koirien märkäruokaa, jauhelihaa tms. Näin vedestä tehdään maistuvaa, ja koira juo sen mielellään.

Alettaessa opettaa koiraa nesteytykseen tarjotaan nestettä pieniä määriä (1-2 dl) kerrallaan suhteellisen usein. Vähitellen määrää voidaan lisätä 2-3 dl:aan kerrallaan. Nesteyttäminen kannattaa ottaa tavaksi normaalissa arkielämässä, jolloin koira suhteellisen nopeasti tottuu pitämään juomista ”palkkana” (kuten muussakin oppimisessa, myös nesteytyksessä nyrkkisääntönä voidaan pitää n. 80-100 toiston jälkeen tapahtunutta oppimista).

Koesuoritukseen valmistautuminen ja siitä palautuminen

Usein ajatellaan, että ennen koesuoritusta koiralle ei kannata antaa ruokaa lainkaan, jotta sen suorituskyky olisi parhaimmillaan. Tämä ei useinkaan pidä paikkaansa. Koira tarvitsee energiaa täyspainoista suoritusta varten, ja tämän vuoksi sille kannattaa koepäivän aamuna antaa proteiini- ja rasvapitoinen ”aamiainen”, jonka ei määrältään tarvitse olla kovin suuri. Esimerkiksi lihanokare, tonnikala-annos tai vastaava sopii hyvin. Sen sijaan hiilihydraattipitoista ateriaa ei ennen koesuoritusta kannata antaa, sillä seurauksena voi olla insuliinipiikistä aiheutuva verensokerin aleneminen ja sen seurauksena väsähtäminen.

Koesuorituksen jälkeen koiraa juotetaan pienillä määrillä kerrallaan useamman kerran. Palautuksessa voi käyttää myös hiilihydraattipitoisia aineita, esim. Nutri-Plus -geeli sopii annettavaksi n. puolen tunnin sisällä rasituksen jälkeen. Hyvä palautusjuoma on myös ns. kananmunadrinkki, jossa veteen on sekoitettu raaka kananmuna. Ihmisille tarkoitettuja palautusjuomia ei tule koiralle antaa niiden vääränlaisesta koostumuksesta ja liiallisista suoloista johtuen.

Normaali ruoka-ateria koiralle tulisi antaa 2 tunnin sisällä rasituksen päättymisestä.

Rasituksen jälkeen ei pidä unohtaa verrytellä ja venytellä koiran lihaksia.

Koiran harjoitusohjelmat

Huippu-urheilijoille, niin ihmisille kuin koirillekin, laaditaan eri tilanteisiin sopivia harjoitusohjelmia. Tavallisen koiraurheiluharrastajan ei kuitenkaan ole tarpeen orjallisesti noudattaa tiettyjä harjoitusohjelmia, mutta normaalistikin harrastaminen ja siihen liittyvä kunnon ylläpito jakautuvat erilaisiin vaiheisiin.

Peruskuntokausi:
Peruskuntokaudella ylläpidetään hyvää fyysistä kuntoa, huolehditaan lihashuollosta, kuten hieronnasta ja harjoitellaan lajiharjoittelua.

Kilpailukausi:
Kilpailukaudella ruokinta säädetään sopivaksi kasvaneeseen rasitteeseen nähden, huolehditaan lihashuollosta ja riittävästä levosta, liikunnan avulla varmistetaan rentoutuminen ja kunnon ylläpito.

Lepokausi:
Tällä kaudella keskitytään pokaalien kiillottamiseen samoin kuin koiran (ja ohjaajan) stressitason vähittäiseen laskemiseen. Liikuntaa harrastetaan kevyesti ja rentouttavasti ja riittävästä levosta huolehditaan.

Fyysisesti hyvinvoiva koira on myös henkisesti vireä!

             * * *

Mielenkiintoinen ja antoisa luento herätti paljon ajatuksia ja keskustelua erilaisista ruokintaan ja liikuntaan liittyvistä seikoista. Lähes kolmen tunnin pituinen luentoaika tuntui sittenkin loppuvan lähes kesken. Lämmin kiitos Tiinalle hyödyllisestä ja kiinnostavasta luennosta ja kuulijoille aktiivisesta osallistumisesta keskusteluun!