Pk-leiri
Haku / Jälki

27. - 28.6.2009 Koiraurheilukeskus Hauhovissa
 

Aktiivicolliet ry:n pk-leiri järjestettiin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna Koiraurheilukeskus Hauhovissa, Hämeen rauhallisissa maaseutumaisemissa. Koko viikonlopuksi oli säätiedotteen mukaan luvattu silkkaa hellettä, auringonpaistetta ja lähes 30 asteen lämpötilaa. Leirille oli ilmoittautunut 29 aktiivista harrastajaa. Mukana oli lisäksi kokkimme Emmi sekä 5 kouluttajaa, joten Hauhovin majoitustilat olivat täydessä käytössä.

Perjantaina illansuussa väkeä alkoi saapua leiripaikalle, ja iltaa vietettiin hyvin vapaamuotoisesti tutustumalla hieman majoitustiloihin ja ympäristöön, hyödyntämällä kaunista ja tilavaa tottiskenttää sekä tietysti lämmittämällä sauna ja grillaamalla makkaraa.
 

Leiriläisiä perjantai-iltaa viettämässä

Lauantaiaamu valkeni lämpimänä ja auringonpaisteisena, ja kun koirat oli ulkoilutettu, kerääntyivät leiriläiset aamiaiselle Hauhovin ruokasaliin. Emmi-kokkimme oli keittänyt jättimäisen padallisen puuroa, joka muiden aamiaisainesten kanssa riitti pitämään nälän loitolla aamupäivän treenien ajan.

Kaikki 5 kouluttajaamme olivat saapuneet paikalle, ja heidät esiteltiin leiriläisille lyhyesti.

Jälkikouluttajamme Ninni Stenhäll on harrastanut saksanpaimenkoirillaan mm. erikoisjälkeä. Tällä hetkellä Ninni ei kilpaile, mutta koulutettavana on nuori, 2-vuotias saksanpaimenkoirauros.

Toinen jälkikouluttajamme oli belgianpaimenkoirillaan meriittejä arvokisoissakin saavuttanut Pauli Hasu, jonka kisakoira JK3 Dubion Boom on mm. Satakunnan piirinmestari 2008. Vaimonsa Sannan kanssa Pauli kasvattaa belgejä ja schipperkeja kennelnimellä Willow Creek.

Antti Konttinen luotsasi toista hakuryhmää. Antilla oli leirillä mukanaan kaikkien collieihmisten tuntema "Patu" (FIN KVA HK3 BH Häntiäisen Big Boss Buster) sekä tämänhetkinen kisakaveri belgianpaimenkoira malinois "Eppu".

Toisen hakuryhmän kouluttajina olivat Jossu ja Reese Nuutinen, jotka ovat kokeneita pitkän linjan hakuharrastajia. Reese toimii myös pk-tuomarina. Jossu ja Reese ovat saavuttaneet arvokilpailumenestystä mm. suursnautsereillaan, jollainen nykyinenkin kisakoira HK3 BH Aika Von Der Massenei on. Mukana leirillä oli myös toinen treenikaveri, vauhdikas malinoisuros.

 

Ninni		Pauli	Antti ja Eppu (kuva: Teija Lehtoranta)		Jossu	Reese

Aamiaisen jälkeen osallistujat jakautuivat neljään jo ennalta muodostettuun ryhmään, ja kukin ryhmä kokoontui pitämään pientä suunnittelupalaveria. Suunnittelutuokion tuloksena päätettiin, että Paulin jälkiryhmä lähtee viereiselle pellolle Ninnin ryhmän jäädessä jälkiä tekemään nurmipintaiselle tottiskentälle. Antin hakuryhmä lähti maastoon talon isännän osoittamalle hakuradalle, ja Jossun ja Reesen ryhmä aloitti päivän teoriaosuudella, jonka jälkeen tämäkin ryhmä siirtyi maastoon.

Lauantaiaamupäivän treenit

Tottiskentän laidalla...

Ninnin ryhmä:

Ninnin ryhmä kokoontui lauantaiaamupäivän treenin aluksi tottiskentän laidalle, jossa kukin osallistuja kertoi lyhyesti itsestään ja koirastaan. Varsinainen harjoitus tehtiin ruohikkoisella tottiskentällä, johon kukin ohjaaja tallasi koiralleen jäljen Ninnin ohjeiden mukaan, Perusohjeena oli se, että peltojälki (tai nurmikkojälki) tallataan aloittelevalle koiralle voimakkaasti polkien; tällöin helpotetaan koiran oppimista, ja ohjaajan on helppo nähdä, missä jälki kulkee. Opetusvaiheessa on tärkeätä, että ohjaaja tietää täsmälleen jäljen sijainnin voidakseen tarvittaessa auttaa koiraa ja estää sen poistumisen jäljeltä. Alkuvaiheessa jokaiselle askeleelle laitetaan makupala (makkaraa tai muuta helposti nieltävää ruokaa; pellolla ja nurmikolla ei juuri ole muurahaisia, joten makkaraa voi käyttää. Mikäli muurahaisia esiintyy, on makupalat vaihdettava sellaisiksi, jotka eivät muurahaisia kiinnosta. Missään tapauksessa koiralle ei tule antaa huonoja kokemuksia muurahaisten muodossa.) Makupala laitetaan Ninnin ohjeiden mukaan kantapään alle, sillä peltojäljellä koira muutoin näkee seuraavan makupalan helposti ja oppii "jäljestämään" silmillään.

Ensimmäisessä vaiheessa kullekin koiralle tallattiin nurmikolle suora, n. 40-50 metrin pituinen jälki, jotta nähtiin, missä vaiheessa koiran koulutus on. Jäljet tallattiin siten, että askeleet olivat lähes "helminauhana", eli vasemman ja oikean jalan jäljet olivat melkein suoralla viivalla. Mikäli askelten sivuetäisyys on suuri, on peltoon tallattu ikään kuin kaksi erillistä jälkeä. Jäljentekijä sen paremmin metsäjäljellä kuin peltojäljelläkään eivät kisajälkiä tallatessaan kävele kovin levein askelin, joten koulutuksessa kannattaa aina tehdä jälki kapein askelin. Askelten pituutta tulee kuitenkin säätää koiran mukaan, siten että hitaalle koiralle askeleet ovat lyhyempiä ja nopealle pidempiä (ts. askelpituus on nopealle koiralle pidempi kuin hitaalle). Koulutuksen alkuvaiheessa makupala tulee laittaa jokaiselle askeleelle, jotta koira oppii etenemään järjestelmällisesti jokaisen askeleen tutkien. Myöhemmässä vaiheessa makupaloja vähitellen harvennetaan.

Jäljen alku merkitään maahan työnnettävällä kepillä, ja aloituskohtaan tehdään pieni kolmionmuotoinen "makkararuutu", jonka tarkoitus on ohjata koira varsinaiselle jäljelle. Jälki alkaa siis kolmion kärjestä.

Kukin ryhmän koira ajoi jälkensä sujuvasti, kuka nopeammin, kuka hitaammin. Ninni kehotti ohjaajia kiinnittämään erityistä huomiota koiran ohjaamiseen eli hihnatuntumaan. Koira tulee alusta lähtien opettaa sietämään hihnatuntumaa eli jonkin asteisia pidätteitä, joiden avulla koiraa voidaan ohjata oikeaan toimintaan. Perusideana kevyissä pidätteissä on se, että kun koira ottaa askeleen eteenpäin jäljellä, antaa ohjaaja hyvin kevyen pidätteen liinasta. Kun koira syö makupalaa, pidetään liina löysällä. Tästä muodostuu säännöllinen rytmi koiran kulkiessa askel askeleelta jäljellä. Pidätteen harjoittelusta on hyötyä vaikkapa metsäjäljellä, jossa liina saattaa tarttua oksiin ja risuihin. Mikäli koira ei ole tottunut minkäänlaisiin pidätteisiin, saattaa se reagoida tällaiseen yllättävään stoppiin voimakkaastikin. Lisäksi ohjaajalla on mahdollisuus pidätteen avulla kehottaa koiraa "tarkkaavaisempaan" työskentelyyn, sillä liinan kulkiessa koiran vatsan alta antaa pidäte koiralle kehotuksen painaa kuono alaspäin. Tämä on hyödyllistä vaikkapa kisatilanteessa metsäjäljellä, kun ohjaaja näkee koiran reagoinnista, että edessä on kulma, keppi tai muu "erikoinen" juttu.
 

Innokas pentu Viggo (ja yhtä innokas Katri!) lähdössä liikkeelle...		... ja homma hoituu!	Kallen Nelson-staffi (3,5 kk) elämänsä ensimmäisellä jäljellä		Nenna ja Metka työn touhussa

Jälki kiinnostaa Wandaa, Maiju harjoittelee oikeata liinan käyttöä		Innokas Freya jäljestää taitavasti, Taija hieman hidastaa vauhtia	Rilla nenä maassa, Maarit vetää liinasta yleensä juuri väärällä hetkellä :-) (kuva Kalle Saarinen)	Konkari-Rommilta jäljestys sujuu, Anne pitelee kaksin käsin liinasta :-)

Jäljen päätteeksi Ninni antoi kullekin koirakolle ehdotuksen jatkotreenistä. Muutamaa ohjaajaa kehotettiin tekemään seuraavaksi ns. S-mutkista koostuva jälki, toiset voisivat laittaa jäljelle esineitä ja harjoitella ilmaisua, joku sai ohjeeksi antaa koiran katsoa jäljen tallaamista ja siten kasvattaa motivaatiota, jollekulle sopisi parhaiten useista kulmista koostuva laatikkomainen jälki. Tästä siis jatkettaisiin lounaan jälkeen.

Samaan aikaan toisaalla...

Paulin ryhmä:

Paulin porukka tallusteli läheiselle pellolle, jossa jokainen koirakko aluksi kertoi lyhyesti tähänastisesta harrastuksestaan. Esittelykierroksen jälkeen Pauli kertoi omia näkemyksiään pellolla jäljestämisestä ja sen tarkoituksesta metsäjälkeenkin tähtäävälle koiralle. Hän mainitsi itse treenaavansa melko paljon pellolla, ainakin alkuvaiheessa, jotta jäljestykseen saadaan tarvittavaa tarkkuutta ja myös sitkeyttä. Pauli korosti kaikessa tekemisessä motivaation merkitystä, työskentelyn tulisi olla jotain sellaista, jota koira todella haluaa, ja sen vuoksi palkasta ja palkkaustavasta kannattaa tehdä omalle koiralle mahdollisimman mieluinen.

Varsinainen treeni aloitettiin siten, että koirille tehtiin pellolle jälki ohjaajan omalla tyylillä, jotta nähtiin niin koirien kuin ohjaajienkin toimintaa käytännössä. Pauli tarkkaili koirien jäljestämistä kiinnittäen huomiota seikkoihin, joihin seuraavalla treenikerralla keskityttäisiin. Erityisesti ohjaajien liinankäyttö oli tarkan seurannan alaisena, ja Pauli antoi kullekin jäljestäjälle neuvoja ja ohjeita seuraavan jäljen ajamiseen. Pauli kiinnitti erittäin paljon huomiota ohjaajan toimintaan, ja kuten Ninnikin, kehotti ohjaajia pitämään liinan tasaisen tiukkana koiran edetessä jäljellä. Koiraa ei saa päästää rynnimään ja kiirehtimään siten, että se alkaa hutiloida tutkimatta jokaista askelta. On ohjaajan tehtävä opettaa koiralle alkuvaiheessa oikea työskentelymetodi eli opastaa koiraa liinan avulla tutkimaan jokainen askel. Kun koira löytää askeleelta herkkupalan, on ohjaajan löysättävä liinaa syömisen ajaksi.
 

Kuvat: Minna Saarinen
Tuumailua pellonlaidassa		Ahkerat jäljentekijät

Ryhmän nuorimmalle, 6 kk:n ikäiselle Reetalle Pauli teki makkararuutuja, jotka ovat hyvä tapa aloittaa jäljestys pennun tai hyvin nuoren koiran kanssa. Näin koira oppii alusta lähtien yhdistämään rikkipoljetun maan hajun herkkupaloihin. Toki Reetalle jälkikin tallattiin...
 

Kuvat: Minna Saarinen
Reeta, 6 kk,  jäljestää Annen ohjauksessa kuin vanha tekijä...		... ja löytää jäljen päästä palkinnon.

Seuraava jälki tallattiin lähes heti edellisen päätyttyä, ja jokainen koirakko paransi työskentelyään Paulin neuvoja toteutettuaan. Martti oli peltojäljellä edistynein, ja Martille tehtiin erikoisjäljelle sopivia harjoituksia. Vieno puolestaan tähtää metsäjälkikokeisiin, joissa työskentely poikkeaa huomattavastikin erikoisjäljen suorituksesta. Myös metsäjälkikoiralle pellolla harjoittelu on kuitenkin erinomaista oppia, jonka tarkoituksena on tarkentaa jälkityöskentelyä myös metsässä. Niin ikään Reko tähtää metsäjälkikokeisiin, ja pellolla opetellaan tarkkuutta ja oikeata tekniikkaa. Nuori, vasta 1,5 vuoden ikäinen Lyyli ei myöskään vielä ole ehtinyt virallisiin kokeisiin, ja oikean jäljestämistekniikan opettelu on tärkeää. Konkarikisaaja Vili kilpailee voittajaluokassa metsäjäljellä, ja tarkkuusharjoittelu pellolla on tärkeää kuluvan kauden kisojakin ajatellen.
 

Kuvat: Minna Saarinen
Pia lähettää Marttia matkaan		Martti jäljestää epäröimättä vaikeassa maastossa		Onnistumisen riemua!

Reko on innokkaana lähdössä jäljelle		Päivi ohjaa taitavasti		...ja Reko työskentelee intensiivisesti

Marjo varustelee Lyyliä		Pauli tarkkailee liinan käyttöä		...ja Lyyli jäljestää taitavasti nuoresta iästään huolimatta

Vili lähdössä		Minna joutuu hieman pidättelemään innokasta Viliä		Lopusta Vili löytää palkan. Pia pohdiskelee vieressä

Kuuliainen Vieno odottaa lähtökäskyä...		... ja sen saatuaan ampaisee matkaan.		Vieno jäljestää vauhdikkaasti, mutta tarkasti		Lopuksi leikitään!

Lounasaika oli käsillä yllättävän nopeasti, mutta iltapäivän treenejä varten oli jo saatu paljon hyviä eväitä...


Hakumetsän aamutreenit...

Antin ryhmä:

Antin porukka suuntasi heti aamiaisen jälkeen autokaravaanina hakuradalle. Alueen silmäilyn jälkeen oli vuorossa lyhyt esittelykierros, jonka aikana kukin ohjaaja kertoi lyhyesti koiransa harrastustaustasta. Alueen tallaamisen jälkeen päästiinkin tositoimiin, koirille otettiin perustreeni, jonka avulla saatiin käsitys kunkin koiran tämän hetkisestä osaamisesta.

Antti korosti erittäin paljon koiran motivoituneisuuden merkitystä: koiran tulee joka tilanteessa haluta löytää maalimies enemmän kuin mitään muuta! Suurinta osaa koirista palkataan makkaraherkuilla; tähän Antti kehotti ohjaajia kiinnittämään huomiota miettimällä, onko makkara varmasti se paras palkka koiralle. Mikäli ohjaajasta tuntuu siltä, että patukat ja lelut olisivat koiralle mieluisampia kuin makkaraherkut, kannattaa ohjaajan rohkeasti kehottaa maalimiehiä käyttämään niitä ja tarvittaessa näyttää selvästi maalimiehille, millaisesta leikistä koira eniten pitää.

Antti kehotti treeneissä käyttämään paljon apuja (ääniavut, näkölähdöt, peräänjuoksut) koiran motivaation jatkuvaksi ylläpitämiseksi. Motivaation lisäämiseksi treenin voi lopettaa maalimiehen "yllytyspakoon" siten, että koira näkee maalimiehen lähtevän ja kuulee kutsuhuudot, mutta se viedäänkin pois, ja treeni loppuu siihen. Seuraavalla kerralla motivaatio on huipussaan koiran muistaessa "metsään jääneen" maalimiehen.

Kuvat: Teija Lehtoranta

Anne lähettää Elmoa metsään		Femma meni jo!		Teija näyttää suuntaa, Jaana lähtee vauhdilla

Tuohon suuntaan, sanoo Anne Jesselle		Ricolla on kiire maalimiehen luo!	Leena ei millään malttaisi odottaa...

Päivi näyttää suuntaa, Pason etutassut ovat jo matkalla :-)	Leirin nuorin osallistuja Mingo, 3.5 kk	Antti katsoo, kun Anne lähettää Viiviä matkaan

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...

Jossun ja Reesen ryhmä:


Vanhaan totuuteen nojautuen aloittivat Jossun ja Reesen ryhmäläiset päivänsä teoriaosuudella, jossa käytiin läpi koirankoulutuksen yleisiä periaatteita niin hakuharrastuksen kuin muidenkin lajien näkökulmasta. Osallistujat kertoivat omista ja koiriensa harrastustaustoista, ja keskustelu soljui pitkään ja mielenkiintoisesti grillikatoksen pöydän ääressä varjossa vilvoitellen.

Metsään lähti sitten tämäkin ryhmä, ja alueen tallauksen jälkeen koirat pääsivät kukin vuorollaan näyttämään taitojaan. Jossun ja Reesen ryhmän metsätreenien kulusta ei valitettavasti ole kantautunut kirjoittajan korviin tarkempaa tietoa, mutta tyytyväisen näköisinä ohjaajat koirineen lounasaikaan palailivat.
 

* * *

Kokkimme Emmin kutsusta kukin ryhmä saapui päärakennukselle lounaspöytään. Lounaan jälkeen mahat pullollaan osallistujat kouluttajineen aloittivat päivän toisen treenijakson. Lähes kolmikymmenasteiseksi helteeksi luvattu sää viileni aivan yhtäkkiä, eikä aikaakaan, kun taivaalta ropisi vettä kastellen niin treenimaastot, ihmiset kuin koiratkin. Oli päivänselvää, ettei juuri kellään ollut sadevarusteita mukana, onneksi kuitenkin Katrin "miljoonalaatikko" -autosta löytyi muutama sateenvarjo.

Lauantai-iltapäivän treenit

Ninnin ryhmä:

Ninnin ryhmä jatkoi treenaamista edelleen tottiskentän nurmella. Opetusvaiheessa joko nurmikko tai kunnon multapelto ovat parhaat mahdolliset alustat jäljelle, sillä ohjaaja näkee selvästi, missä jälki kulkee, ja voi tarvittaessa auttaa ja opastaa koiraa.

Tällä kertaa ohjaajat tekivät jäljet koirilleen samanaikaisesti, kukin edellisen treenin päätteeksi saamillaan ohjeilla. Kentälle syntyi siis S-koukeroita, laatikkojälkiä, esineillä varustettuja jälkiä jne. Kulmien tekemiseen Ninni kehotti kiinnittämään erityistä huomiota: kulmat tehdään hieman pyöristettyinä (näin jäljentekijät, esim. suunnistajat, tekevät metsäjäljellä) siten, että oikealle kääntyvän kulman aloittaa vasen jalka kääntyen hieman. Tämä on tärkeätä siksi, että jos oikealle kääntyvä kulma aloitetaan oikealla jalalla, ajetaan koira helposti ulos jäljeltä. Kun kulma aloitetaan vasemmalla jalalla, jatkuu jälki koiralle jouheasti kulmaan ja sen yli.

Kulmia harjoitellessa voi ohjaaja auttaa koiraa hieman kääntymällä juuri ennen kulmaa hieman kulman suuntaan pysytellen koiran takana, siis ikään kuin ohjastaisi hevosrattaita. Tällöin koiran on helpompi kääntyä kulmassa oikeaan suuntaan.

Osa koirista sai jäljelleen esineitä, ja ennen jälkien ajoa harjoiteltiin esineen ilmaisua. Ninni itse käyttää ilmaisutapana maahanmenoa, joka on suositeltavaa, mikäli aikoo harrastaa erikoisjälkeä. Metsäjäljellä ilmaisutavalla ei sinänsä ole suurta merkitystä, se kannattaa valita koiran mieltymysten mukaan.
 
Maahanmenoilmaisussa pyritään siihen, että koira asettuu makuulleen esineen taakse siten, että esine jää koiran etutassujen väliin. Koira ei siis saa olla liian kaukana esineestä, mutta esine ei saa jäädä koiran rintakehän alle. Esinettä ei myöskään tule ottaa suuhun. Ilmaisua voidaan opettaa koiralle siten, että sille ensin näytetään ilmaistava esine (joka erikoisjäljelle tähdättäessä voi olla vaikka pieni nahkainen käärö, jonka sisälle voi laittaa palan makkaraa). Sitten esine asetetaan muutaman metrin päähän koirasta, osoitetaan esinettä kädellä ja annetaan käsky. Kun koira tulee esineen luo, käsketään koira maahan (koiraa voidaan tarvittaessa pitää maassa kevyesti selän päältä painamalla). Kun koira on maassa oikealla paikalla, esine tassujensa välissä, ottaa ohjaaja rauhallisesti esineen maasta ja heittää koiralle etutassujen väliin kourallisen makupaloja (Ninnin legendaarinen kehotus: "Mättöä jalkoväliin!"). Namuja ei pidä antaa kädestä koiralle, vaan nimenomaan heittää ne ylhäältä maahan koiran syötäväksi. Koiran maatessa paikallaan ohjaaja voi laittaa yhden namun jäljen seuraavalle askeleelle, odottaa kunnes koira katsoo namua ja sitten antaa jäljestyskäskyn. Näin koira lähtee sujuvasti jatkamaan jäljestystä esineen ilmaisun jälkeen.
 

Koiralle näytetään esinettä (mallikoirana Rommi)		Esine viedään hieman kauemmaksi	Koira ohjataan maahan siten, että esine jää etutassujen väliin		Ohjaaja poimii esineen ja sitten... mättöä jalkoväliin!

Paulin ryhmä:

Lounaan jälkeen Paulin ryhmän treenit jatkuivat läheisessä metsässä. Jokaisen koiran treeni suunniteltiin yksilöllisesti ja aamupäivän treeniin pohjautuen. Osa koirista harjoitteli janatyöskentelyä, osalle tehtiin "perinteinen" metsäjälki, osa treenasi vieraan tekemällä jäljellä ja keppien ilmaisua harjoitellen.

Metsäreissulla harjoiteltiin myös esineruutua. Paulin perusperiaatteena esineruudussa (kuten muussakin tekemisessä) on se, että koiran tulee olla motivoitunut tekemiseen. Ohjaajan on suunniteltava harjoitukset siten, että koiran motivaatio säilyy. Esineruudun osalta Pauli on sitä mieltä, että koiran olisi alusta lähtien hyvä tottua tuomaan ruudusta kolme esinettä yhdellä harjoituskerralla. Ensimmäisestä esineestä koiraa tulee kehua kovasti ja saman tien lähettää hakemaan toista. Kolmannelta esineeltä palkaksi koira saa mieluiten lelun. Alkuharjoituksissa koira saa halutessaan kantaa esineen autolle, jos se siitä nauttii.

Nuorille koirille ja pennuille Pauli neuvoi tekemään "miniruudun", johon avustaja koiraa innostaen vie koiran lempilelun. Miniruutu toimi käytännössä erittäin hyvin Lyylin ja Reetan kohdalla.
 

Kuvat: Minna Saarinen ja muut Paulin ryhmäläiset
Reeta-pentu työskentelee		Martti ilmaisee menemällä maahan		Reko saa palkkaa

Lyyli on innokas		Vili työn touhussa		Vienokin ilmaisee esineen menemällä maahan

Antin ryhmä:

Antin ryhmä suuntasi takaisin hakuradalle, jossa tehtiin toinen treenikierros aamupäivän perustreeniin pohjaten. Antti käyttää koirille apuja monipuolisesti motivaation jatkuvaan nostamiseen ja ylläpitämiseen tähdäten. Treenissä käytetään mm. viuhkoja, joissa maalimies (tai kaksi maalimiestä keskilinjan molemmin puolin) etenee viuhkamaisesti kohti takalinjaa. Samanaikaisesti koiraa kuljetetaan pitkin keskilinjaa, ja kun maalimies on erkaantunut tarpeeksi kauas, lähetetään koira hakemaan. Suoria pistoja harjoitellaan mm. tallaamalla alueelle kapeahkoja kaistaleita, joiden välissä on tallaamatonta aluetta. Koira lähetetään tallattua kaistaletta pitkin suoraan edessä olevan maalimiehen luo. Motivaation kohottamiseksi viimeisen maalimiehen löydyttyä säntäsi koko porukka piilolle kehumaan ja leikittämään koiraa. Monelle koiralle tämä tuntui olevan positiivinen yllätys.
 

Jossun ja Reesen ryhmä:

Jossun ja Reesen ryhmä lähti lounaan jälkeen takaisin hakumetsään. Alkuillasta ryhmä palasi takaisin päärakennukselle ja aloitti tottistreenit. Jossu ja Reese ohjasivat koirakoita tottiskentällä erittäin positiivisesti kannustaen, tiiviisti tarkkaillen ja kommentoiden.

Kuvat: Heljä Kämäräinen ja Anni Vakkila-Mattinen
 

Jossu opastaa Annia ja Moosesta		Tottis on Mooseksen mielestä ihanaa!		Helka seuraa kauniisti pää Riitan polvea vasten

Heljän Demo-kelpie on taitava.		Pyryn kontaktiharjoitus		Tottista tämäkin?

Kiinnostunut yleisö seurasi silmä tarkkana tottistreenien kulkua.

Kuvat: Heljä Kämäräinen ja Anni Vakkila-Mattinen
 

Viggo tarkkailee tilannetta...		... samoin Pia...		... ja tietysti myös Nelson!

Illan hämärtyessä lämmitettiin tietysti sauna, ja iltaa vietettiin aamuyöhön saakka saunoen, jutellen ja makkaraa paistaen.

* * *

Sunnuntain treenit

Sunnuntaina sadepilvet olivat väistyneet, ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Jo aamupäivän tunteina lämpömittarin lukemat ylittivät hellerajan. Autoissa odottavia koiria yritettiin suojata peittämällä autojen ikkunat vilteillä ja pyyhkeillä; koiraparat säälittivät silti hieman.

Ninnin ryhmä:

Ninnin ryhmä pysytteli sunnuntaiaamupäivän treeneissä edelleen tottiskentän nurmikolla. Ninni kehui nurmikkoalustaa erittäin sopivaksi koiran opetusvaiheen jälkialustaksi, sillä nurmikkoalueita on jopa luvallisia peltoja helpompi löytää (nurmikon voi löytää vaikkapa omalta pihaltaan!). Ei haittaa, vaikka nurmella on kävelty; jokaisella askeleella on opetusvaiheessa makupala, ja koiran on joka tapauksessa opittava erottamaan harhajälki oikeasta.

Tottiskentän nurmelle tehtiin siis jokaiselle koiralle jälki, kullekin eilisiä hieman haasteellisempi. Jälleen teimme S-mutkia, suoria kulmia, esineitä ja kaikkia näitä sekaisin. Joillakin kohdin maa oli kova ja kuiva, ja tämä tietysti toi lisää haastetta niin ohjaajalle kuin koirallekin. Koirat selviytyivät kuitenkin hyvin haasteistaan, ohjaajille Ninni antoi opastusta mm. liinan käytössä, koiran auttamisessa kulmissa, esineiden ilmaisussa ja motivaation ylläpitämisessä.

Jäljestyksen päätyttyä ryhmä siirtyi viereiselle piha-aukiolle viilaamaan tottisliikkeitä.

Eräs Ninnin hyviksi koetuista vinkeistä oli pysähdysliikkeiden treenaaminen pöydällä. Tällöin koiran on pakko pysähtyä ja olla liikkumatta ollakseen putoamatta pöydältä. Asiaa kokeiltiin Viggo-pennun kanssa.
 

Viggo istuu...		... seisoo ...		... ja makaa pöydällä.

Ninni neuvoi myös hauskan tavan opettaa pennulle "lennokasta" seuraamista, joka muistuttaa lähinnä koiratanssia. Koira otetaan ohjaajan jalkojen väliin ja sitä ohjataan makupalalla ylös- ja eteenpäin. Samalla ohjaaja kulkee eteen- tai taaksepäin tanssivin askelin, ja kuinka ollakaan, koira tanssii mukana! Vallan hauskan näköistä puuhaa! :-)
 

Koiratanssikoira Viggo

Iltapäivän aikana Ninnin ryhmä kävi läpi myös esineruudun opettamisen periaatteita. Ninni kehotti ohjaajaa vaatimaan esineruudusta neljä esinettä joka kerta, tällöin kolmen esineen tuonti kokeessa vaikuttaa suorastaan helpolta. Esineruutua varten tallataan aluksi hyvin kapea kaistale (n. 1,5 m), jolle viedään neljä esinettä jonoon peräkkäin. Näin opetetaan koiralle, että suoraan siinä suunnassa, johon ohjaaja sen lähettää, on aina vähintään yksi esine. Tällöin koira oppii etenemään suoraan osoitettuun suuntaan. Tätä voi vielä tehostaa huolehtimalla tarkoin siitä, että koira seisoo aina suorana lähetyssuuntaan. Esineruudun käytännön harjoittelua tehtiin vain yhdelle koiralle, Viggo-pennulle.

* * *

Paulin ryhmä:

Paulin ryhmä ei hassutellut tanssimalla, vaan teki töitä oikein olan takaa. Ryhmä nimittäin suuntasi jälleen aamutreeneihin pellolle, joka kuivan kauden ja auringonpaahteen ansiosta oli kivikova. Siitä huolimatta koirille tehtiin melko vaativat jäljet. Pauli neuvoi ohjaajia laittamaan makupalan jokaiselle askeleelle, peltojäljen tarkoitus on opettaa koiralle tarkkuutta, eli koiran on jäljestettävä jokainen askel. Kovapohjainen pelto on vaikea alusta myös ohjaajalle, joka ei voi nähdä jäljen kulkua eikä näin ollen auttaa koiraa mitenkään.

Martin ja Vienon jäljistä tehtiin entistä haastavammat lisäämällä jälkiin pituutta, kulmia ja esineitä. Myös Vilin jäljestä tehtiin eilistä haasteellisempi. Muille koirille tehtiin pääasiassa suoria jälkiä. Koirat selviytyivät jäljistään hyvin vaikeasta alustasta huolimatta.

Vielä ennen lounasta Pauli näytti oman koiransa Kirin kanssa keppien ilmaisua ja ilmaisun harjoittelemista. Osa ryhmäläisistä harjoittelikin ilmaisua maahanmenotekniikalla.

Lounaan jälkeen iltapäivällä ryhmä suunnisti jälleen metsään. Osa koirakoista harjoitteli esineruutua Paulin ohjeiden mukaan. Aktiivisimmat jaksoivat esineruudun lisäksi treenata vielä jälkeä ja janojakin. Janoihin liittyen Pauli antoi muutamia vinkkejä:

- koiraa voi melko voimakkaastikin innostaa ennen janalle lähettämistä
- ohjaajan on tarkoin pidettävä huolta siitä, että koiran vartalo on suorassa siihen suuntaan, johon ohjaaja on aikeissa koiran lähettää
- ohjaajan on myös pidettävä huolta, ettei jälkiliina ole mutkalla tai solmussa. Liina onkin hyvä suoristaa ennen lähetystä
- alkuvaiheessa tehtävää voi helpottaa siten, että koira lähetetään hieman viistosti jäljen suuntaisesti. Tällöin takajäljelle lähteminen on epätodennäköisempää.

* * *

Antin ryhmä:

Antin ryhmä suuntasi aamulla maastoon, jossa treenin painopisteenä oli edellisen päivän mahdollisiin ongelmakohtiin pureutuminen. Motivaatiota ja koiran palkkaamista korostettiin tässäkin treenissä.

Koirista Rico teki täysin valmiin, kisanomaisen radan, ja hyvin tekikin. Rico sai kehotuksen välittömästi painella kisoihin :-)

Iltapäivän treeni oli hieman kevyempi, koiria palauteltiin rankan viikonlopun koettelemuksista, ja motivaatiota pyrittiin nostamaan hauskoilla peräänjuoksuilla ja muilla vauhdikkailla tempauksilla. Motivaation merkitystä Antti ei lakkaa korostamasta, ja kaikki keinot koiran motivoimiseksi ovat sallittuja.

* * *

Jossun ja Reesen ryhmä:

Aamupäivällä tämäkin ryhmä kävi metsässä, ja iltapäivän helteessä oli mahdollisuus ottaa vielä hieman tottista, jos jaksoi :-) Ainakin muutama reipas ryhmäläinen nähtiin tottiskentällä puuhaamassa. Jossun ja Reesen omat koirat olivat niin ikään tottiskentällä.
 

Kuvat: Heljä Kämäräinen

* * *

Leiriviikonlopun ohjelmat alkoivat olla loppusuoralla. Tehtävänä vielä oli paikkojen loppusiivous, josta sitten myöhemmin leiriläisemme saivat erityiskiitoksen Hauhovin isännältä (niin siistiä taloa ei kuulemma milloinkaan aiemmin leiriläisten jäljiltä oltu nähty!). Leirin päätöskahveja odotellessa oli aikaa vielä lenkittää koiria tai vain oleilla.
 

Tottiskenttää voi hyödyntää näinkin :-)

Leirin päätteeksi joimme vielä yhteiset päätöskahvit, jonka jälkeen autojen nokat kääntyivät kotia kohti. Viikonlopun aikana saimme monia hyviä vinkkejä ja uutta innoitusta entistä aktiivisempaan treenaamiseen.

Lämmin kiitos kaikille leirillä mukana olleille, kanssanne oli hauska viettää viikonloppua! Suuret kiitokset myös taitaville kouluttajillemme, jotka kaikki saivat hyvin positiivista palautetta leirin jälkeen annetuilla palautelomakkeilla. Kiitos kaikille palautelomakkeen täyttäneille leiriläisille; pyrimme huomioimaan kommentit ja toiveet, jotta seuraava leiri olisi vieläkin parempi.