Luento "Valmistautuminen pk-kisoihin"
ja pikkujoulut

28.11.2009 Nurmijärven Klaukkalassa - luennoitsijana Virve Sormunen
 

Innokas ja mukavan runsaslukuinen joukko Aktiivicolliet ry:n jäseniä kokoontui lumettomana, mutta hetkittäin aurinkoisenakin päivänä kuuntelemaan Virve Sormusen luentoa aiheesta 'Pk-kisoihin valmistautuminen' sekä juhlistamaan niin treenikauden päättymistä kuin pikkujoulukauden alkamistakin. Juhlapaikkana oli Klaukkalassa sijaitsevan Cafe Hugon kabinetti, joka täyttyikin lähes ääriään myöten.

Virve aloitti luennon kertomalla lyhyesti omasta harrastustaustastaan: ns. leipälajina Virvellä on aina ollut toko, jossa hän on saavuttanut monenlaisia meriittejä, mm. Suomen ja Ruotsin tokovalioita, useamman vuoden maajoukkuekokemusta sekä tokon SM-kultaa vuosilta 2002 ja 2004. Tokoilun lisäksi Virve on harrastanut pk-lajeja hyvällä menestyksellä (mm. käyttövalionarvot hausta ja jäljeltä, piirinmestaruuksia jne.). Myös agility on kisalajina tuttu, joten kokemusta kilpailuihin valmistautumisesta Virvellä on yllin kyllin.

Luennossaan Virve korosti erityisesti ohjaajan osuutta onnistuneeseen kisasuoritukseen. Koirakon osapuolista ohjaaja on se, joka päättää harrastuksen aloittamisesta, tavoitteellisuudesta, intensiivisyydestä, kokeisiin osallistumisesta ja hyvin pitkälti myös niissä menestymisestä. Ohjaajan asenteella on siis erittäin suuri merkitys tavoitteellisessa koiraurheilussa.

Tavoitteellisuus ja sen myötä suunnitelmallisuus onkin tärkeätä jo pentuvaiheesta lähtien. Ohjaajan oma kokemus edesauttaa tavoitteellisen harjoittelun onnistumista. Ensimmäisen koiransa kanssa harrastusta aloittelevaa ohjaajaa Virve kehotti ennen kaikkea tutustumaan huolellisesti valitsemaansa lajiin muutoinkin kuin sääntökirjaa lukemalla. Mitä enemmän ohjaaja jaksaa käydä seuraamassa vaikkapa tottissuorituksia niin tavanomaisissa "kyläkisoissa" kuin arvokilpailuissakin, sitä paremman käsityksen hän saa ohjaajan merkityksestä suorituksen onnistumiseen. Tämä ohje on erittäin hyödyllinen myös kokeneemmille harrastajille. Seuraamalla sivusta muita ohjaajia on mahdollista oppia paljon. Huomiota kannattaa kiinnittää mm. siihen, kuinka ohjaajat toimivat niinä suoritusten väliaikoina, jolloin tuomari esim. kirjoittaa muistiinpanoja, toinen koira on menossa tai tulossa paikallaolosta jne.

Tuloksellinen treenaaminen edellyttää koiran ohjaajalta tietynlaista ehdottomuutta alusta alkaen. Virve vertasi koulutuskentällä oloa työpaikkaan, jossa ohjaaja on esimies ja koira työntekijä. Työpaikalla koiralta vaaditaan ehdotonta keskittymistä työn suorittamiseen, esimiehen velvollisuus on huolehtia siitä, että työntekijä suoriutuu tehtävistään hyvin. On selvää, että pennun kanssa työssäoloaika on lyhyt ja välillä pidetään riittävästi taukoja. Iän ja kokemuksen karttuessa työaikaa voidaan sitten pidentää. Tällä vertauksella Virve korosti sitä, että kun ollaan töissä, koiralle ei sallita minkäänlaisia "tupakkataukoja" tai muita omia vapauksia. Näin koira oppii toimimaan ehdoitta yhteistyössä ohjaajan kanssa. Myös palkkaus kannattaa koiralle rakentaa siten, että pelkkä kehuminen (ohjaajan hyväksyntä) on koiralle palkka, sillä koetilanteessa palkan on joka tapauksessa rajoituttava tähän. Virve kertoi omien koiriensa ilahtuvan suunnattomasti "hyvä" -sanasta, jolloin tätä voi tehokkaasti käyttää palkkana niin koetilanteessa kuin treeneissäkin. Tällöin koira työskentelee ohjaajalle, ei makkarapussille. Muun palkan koiralle voi tarvittaessa antaa sitten koesuorituksen päätyttyä.

Varsinainen treenaaminen, mm. liikkeiden tekninen opettelu, kannattaa tehdä esimerkiksi kotona tai kotipihalla, häiriöttömissä olosuhteissa. Jokainen liike ja sen opettaminen tulisi suunnitella etukäteen huolellisesti. Ohjaajan on hyvä harjoitella liikkeitä, vaikkapa käännöksiä seuraamisessa etukäteen ilman koiraa. Kokemus auttaa toki tässäkin, vähitellen liikkeet ja niiden opettamistavat alkavat olla "selkärangassa", mikä on hyödyksi koetilanteessa, jolloin ylimääräistä energiaa ei kulu liikkeiden oikeanlaisten suoritusten muistelemiseen. Kun koira osaa liikkeet teknisesti, aletaan vähitellen lisätä häiriöitä ja kasvattaa häiriökestävyyttä.

Ohjaajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota koiran viretilan säätelyyn. Parhaimmillaan ohjaaja voi säädellä viretilaa liikkeestä toiseen haluamallaan tavalla. Useimmat tottissuorituksen liikkeet tehdään korkeassa viretilassa, mutta esimerkiksi paikallaolo on liike, jossa koiran tulisi voida rauhoittua täysin eli viretila laskee. Tätä kannattaa harjoitella paljonkin vaikkapa siten, että koira tuodaan kentälle, viedään paikallaoloon kaikessa rauhassa, haetaan sitten rauhallisesti pois ja viedään autoon. Treenillä pyritään siihen, että ohjaaja voi kaikessa rauhassa esimerkiksi lukea lehteä 10 minuuttia koiran pysyessä levollisesti paikallaolossa.

Koiran työskentelykestävyyttä kannattaa jo treenitilanteissa pyrkiä vähitellen kasvattamaan siten, että se oppii viemään läpi koko tottissuorituksen kehumispalkalla. Loputtomasti ei kuitenkaan kannata tahkota, vaan monesti lyhyet, usein toistuvat treenihetket ovat hyödyllisempiä kuin liian pitkä yhtäjaksoinen suoritus. Etenemistahti on luonnollisestikin koira- ja ohjaajakohtainen. Tavoitteellinen treenaaminen vaatii suhteellisen paljon aikaa ja useita treenikertoja; päivittäin harjoitteleminen on lähes välttämätöntä.

Eräs erittäin tärkeä asia, joka saattaa monelta sinnikkäältä treenaajalta unohtua, on koetilanteen harjoittelu. Koiran kanssa tulisi erittäin ahkerasti harjoitella koetilannetta kokonaisuutena, erilaisia odotteluja ja taukoja liikkeiden välillä. Monesti liikkeet harjoitellaan hyvin, mutta koetilanne poikkeaa suuresti treenitilanteesta, ja tällöin koira on helposti ymmällään, mikäli se ei ole tottunut taukoihin ja odotteluun. Virve itse kertoi harjoittelevansa kokeenomaista suoritusta niin ahkerasti, että luultavasti hänen nykyinen kisakoiransa ei tiennyt koskaan olleensa kokeissa, vaikka se oli saavuttanut jo tottelevaisuusvalion arvon. Kokeenomaista harjoittelua edesauttaa kovasti mahdollisuus osallistua harjoituskokeisiin tai vaikka vain vieraan porukan treeneihin. Näitä tilaisuuksia kannattaa hyödyntää mahdollisimman usein.

Kun treenikaverit alkavat huomautella, että koira alkaisi olla valmis kokeeseen, korostuu ohjaajan itseluottamuksen ja oikeanlaisen asenteen merkitys. Virve kehotti kuulijoita miettimään, mitä tapahtuisi, mikäli koiran ohjaaja olisi palkannut itselleen valmentajan, joka koepäivän aamuna toteaisi synkkänä, että näin sateisena päivänä koiralla ei ole mitään onnistumisen mahdollisuuksia, ohjaajakaan ei oikeastaan osaa sitä tiettyä liikettä vielä ja kaiken kaikkiaan saattaa olla turhaa edes lähteä kokeeseen toisten naurettavaksi. Todennäköisesti tuollaisella asenteella varustetun valmentajan työsuhde päättyisi melko nopeasti. Kuitenkin nämä ovat juuri niitä ajatuksia, joita moni ohjaaja koepäivän aamuna mielessään ajattelee! Jokaisen ohjaajan tulisi lähteä kokeeseen voitontahtoisena ja varmana onnistumisesta. Se on suorastaan velvollisuus jo koiraakin kohtaan, sillä koira ei ole ilmoittautunut kokeeseen eikä voi ymmärtää, miksi ohjaaja on masentunut/pelokas/surkea/vihainen. Kokeeseen tulisi mennä Virven sanoja lainaten "nauttimaan jokaisesta minuutista, sillä osallistumismaksu on maksettu!". Onnistuneesta suorituksesta ohjaajan tulisi kainostelematta antaa itselleen kehuja: Onnistuimme, koska ohjasin koiraa hyvin, olemme treenanneet hyvin ja oikein. Mikäli kokeessa tulee epäonnistumisia, olisi asennoiduttava ajatuksella, että eteen tuli yllättävä tilanne, jota ei ole vielä treenattu. Epäonnistumisten kohdalla ohjaajan tulisi pystyä "nollaamaan" itsensä ennen seuraavaa liikettä ja muistaa, että yhden liikkeen epäonnistuminen ei ole katastrofi, mutta masentuminen laskee koirankin vireen, ja koko koe saattaa epäonnistua.

Ohjaajan asenne on siis erittäin merkityksellinen, ja hyvä tukiverkosto onkin kultaakin kalliimpi. Treenikavereiden kannustus on lähes välttämätöntä, mutta viime kädessä ohjaaja itse on kuitenkin se ratkaiseva tekijä.

Jonkin asteinen jännitys on luonnollista ja kuuluu osana kaikkeen kilpailemiseen, mutta mikäli kisajännitys nousee niin korkeaksi, että se estää normaalin toiminnan, olisi asialle tehtävä jotakin. On olemassa erilaisia keinoja vähentää jännitystä, mutta kokemus ja rutiini ovat yleensä asioita, jotka vähitellen helpottavat liiallista jännittämistä. Virve kertoi omakohtaisista jännittämiskokemuksistaan: Ollessaan vielä murrosiässä Virve aloitti koiraharrastuksen ja alkoi vähitellen kilpailla silloisen koiransa kanssa. Alaikäisenä kisamatkoille tarvittiin tietysti kuskaajiksi vanhemmat. Matkoja pääkaupunkiseudulta esim. Lahteen ei kuitenkaan voitu tehdä moottoriteitä pitkin, sillä vähän väliä kuljettajan oli pysäytettävä auto kisajännittäjän ylenantamista varten :-). Ajoittain Virven vanhemmat olivatkin tiedustelleet, oliko Virve varmasti valinnut oikean harrastuksen itselleen... Mutta kokemuksen karttuminen ja rutinoituminen auttoivat, ja nykyään jännittäminen on laantunut lähes kokonaan.

Onnistuneen koesuorituksen edellytykset koostuvat siis pääosin ohjaajan tavoitteista, päättäväisyydestä, harjoittelumotivaatiosta ja -mahdollisuuksista sekä ennen kaikkea asenteesta. Kun nämä ovat kunnossa, ollaan jo pitkällä.

Luennon päätteeksi oli varattu aikaa yleisön kysymyksiä ja keskustelua varten. Puheenvuoroja käytettiin runsaasti ja keskustelu oli ilahduttavan vilkasta.
 

Luennon jälkeen siirryimme nauttimaan kokkimme Emmin loihtimista antimista, kinkkupiirakoista ja salaatista. Ruokailun lomassa kabinetin täytti vilkas puheensorina, ja ennen kahvipöydän kattamista siirryimme seuraavaan ohjelmanumeroon.
 

* * *

Aktiivicolliet ry halusi palkita kolme ansioitunutta jäsentään vuoden 2009 aikana ansaituista saavutuksista. Nämä kolme aktiivista harrastajaa ovat hienolla tavalla pitäneet yllä collieiden mainetta palveluskoirina ja korostaneet omalla toiminnallaan niitä arvoja, jotka yhdistyksellemme ovat tärkeitä. Nämä ohjaajat collieineen ovat nousseet korkeimmille palkintokorokkeille osoittamaan, että entisaikain voittoisa palveluskoirarotu on voimissaan edelleen. Voitonhetkiä on edeltänyt valtaisa työ - räntäsateessa, viimassa, polttavassa helteessä, kiireessä, väsyneenä vietetyt tuhannet tunnit, jotka varmasti ovat olleet myös antoisia. Kiitos Irma, Katri ja Katja!

Menestyjät ja saavutukset 2009:
 

Menestyjien pokaalit		Irma oli iloksemme saapunut pikkujouluihin Jyväskylästä saakka. Katri ja Katja eivät valitettavasti päässeet paikalle.

Kahvin ja joulutorttujen jälkeen kyseltiin, kenen perheistä löytyy kilttejä koiria. Yllättävän monesta perheestä näitä löytyi, ja niinpä näitä kaikkia kilttejä oli joulupukki muistanut erilaisin paketein, joista löytyi mitä kattavin valikoima pehmoleluja, puruluita ja muita kilttien koirien mieltä ilahduttavia lahjoja.

Seuraavaksi puheenvuoro luovutettiin Anulle, joka oli laatinut laajan valikoiman tietokilpailukysymyksiä. Osallistujat jaettiin 3-4 hengen joukkueisiin, ja kukin joukkue vastasi esitettyihin kysymyksiin. Ensimmäisen osan kysymykset eivät olleet ihan helppoja, sillä pk-sääntökirjan yksityiskohtia ei tahdo aina muistaa oikein, vaikka kuinka luulisi. Melko hyvin joukkueet kuitenkin tiesivät oikeitakin vastauksia. Ainoastaan kysymys viestin voittajaluokan kokonaismatkan pituudesta jäi vaille täsmälleen oikeata vastausta. (Mikä se muuten on, tiedätkö?)

Toisen osan kysymyksissä vaadittiin nopeita hoksottimia, sillä Anu oli leikitellyt anagrammeilla. Nopeimmin oikein vastannut joukkue napsi pisteet. Tunnistatko
 

Anu hauskuutti yleisöä arvuuttelemalla vielä muutamien läsnäolijoiden nimien anagrammeja:

ASEMAN KITAKINGI - Kati Kangasniemi
RITA MURINA - Taira Nurmi
LIENEN KAI PK-AIVO - Pia Veikkolainen (tässä kohtaa yleisö jo ulvoi naurusta...!)

Kilpailun kolmannessa osassa kukin joukkue sai sanoa yhden käyttövaliocollien nimen. Mikäli yhtään nimeä ei keksitty tai vastaus oli väärä, putosi joukkue pois pelistä. Kierros kierrokselta edettiin ja 25 käyttövaliota onnistuttiin nimeämään, kunnes jäljellä oli vain yksi joukkue.

Kilpailun voittaja oli joukkue, jonka yhteenlasketut pisteet kolmesta osa-alueesta olivat korkeimmat. Voittoisaan joukkueeseen kuuluivat mm. Riitta Lindström ja Paula Nupponen. Toiseksi tuli joukkue, jota edustivat Pia Veikkolainen, Anne Norovirta-Laamanen, Terhi Nikkonen ja Jaana Toivonen. Voittajat palkittiin suklaarasioilla ja -patukoilla.
 

Iloiset voittajat suklaineen

Ulkona ilta oli jo hämärtynyt, kun osallistujat alkoivat koota tavaroitaan ja suunnistaa kotia kohti. Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille erittäin mukavasta päivästä ja hyvästä seurasta sekä Virve Sormuselle antoisasta luennosta, josta toivottavasti jäi monia oivallisia vinkkejä korvan taakse tulevaa kisakautta silmällä pitäen.

Aktiivicolliet ry toivottaa jäsenilleen ja kaikille collieharrastajille Rauhallista Joulua
sekä treeni- ja kisaintoa vuodelle 2010!