Tottelevaisuuskoulutuspäivä - kouluttajana Margit Ollanketo
18.10.2009 Forssa
 

Vuoden 2009 viimeinen tottiskoulutuspäivä pidettiin lokakuussa, Forssan Palveluskoirat ry:n kentällä. Syksyinen sää oli purevan viimainen, muutama vesipisarakin taivaalta putoili, mutta luvattua yhtenäistä sadealuetta ei kuitenkaan päivän aikana näkynyt. Viileästä säästä huolimatta oli Forssan kentälle kokoontunut 6 ohjaajaa koirineen sekä kaksi kuunteluoppilasta. Kahdeksasta ilmoittautuneesta koirakosta kaksi jäi siis viime tingassa pois yllättävien esteiden (mm. auton renkaan puhkeaminen matkalla) vuoksi. Suuri osa ohjaajista tunsi itsensä lähinnä Michelin-akoiksi paksuissa toppatamineissaan...

Paikalle kokoontuneet harrastajat saivat nauttia rautaisannoksesta tietoa, taitoa ja kokemusta, joita tarjoili kouluttajamme Margit Ollanketo. Margit kertoi omasta harrastuksestaan muutamalla sanalla: hän on harrastanut palveluskoiralajeja 20 vuoden ajan ja kuuden koiran verran. Jokainen noista kuudesta koirasta on käyttövalio vähintään yhdessä pk-lajissa, useimmat ovat saavuttaneet KVA-arvon jopa kolmessa lajissa. Viimeisin Margitin ja hänen kisakumppaninsa suursnautseri 'Teron' (M-08 FIN KVA EK3 HK3 JK3 BH Megas Darrel) saavutuksista on vuoden 2008 Suomenmestaruus etsintäkokeesta. Tällä hetkellä Margitilla on kotona kasvamassa uusi kisakaveri, vuoden ikäinen suursnautseri 'Hugo'.

Kello kymmeneen mennessä joukko oli koolla, ja päivä aloitettiin lyhyehköllä teoriaosuudella, jonka aikana Margit kertoi mm. omista treenaamismenetelmistään. Margit aloittaa pennun tottiskoulutuksen opettamalla ensimmäiseksi pennulle kontaktin ja painottamalla yhdessä tekemisen riemua. Tässä vaiheessa pentu palkataan makupaloilla. Vähitellen pennulle opetetaan liikkeiden suoritustekniikkaa edelleen makupalojen avulla, huolehtien kaiken aikaa siitä, että pentu on motivoitunut yhdessä tekemiseen. Suhteellisen nopeasti palkkaus kuitenkin vaihdetaan leluun, jonka avulla voidaan koiran viettivirettä nostaa helpommin oikealle tasolle. Palkkaus suunnitellaan kuitenkin aina koiran mukaan, sillä koirat ovat yksilöitä, ja myös eri liikkeissä kannattaa käyttää erilaisia palkkoja. Esimerkiksi paikallamakuun palkkana makupalat ovat usein toimivampi palkka kuin lelu.

Kun koira teknisesti osaa suorittaa tottelevaisuusliikkeet, voidaan siltä myös alkaa vaatia kunnollisia suorituksia. Margit käyttää pakotteita tarvittaessa, toki niiden voimakkuus vaihtelee koirasta riippuen. Tärkeintä on kuitenkin se, että koira ymmärtää, että ohjaajan käskyjä kuunnellaan ja niitä totellaan, jolloin lopputulos on koiran kannalta mieluisa (= palkkaus). Ohjaajan toiminnan selkeys ja tietynlainen yksioikoisuus on myös reilua koiraa kohtaan: koira tietää joka hetki, mitä sen odotetaan tekevän. Oikeasta suorituksesta seuraa sitten palkka ja väärästä pakote. Koiran korjatessa toimintaansa pakotteen jälkeen tulee ohjaajan välittömästi kiittää ja palkata koiraa oikeasta toiminnasta. On kuitenkin muistettava, että koiralta ei tule vaatia sellaisia suorituksia, joita se ei osaa. Tällaisessa tilanteessa opetuksessa on palattava taaksepäin ja opetettava koiralle oikea tekninen suoritus siten, että koira varmuudella osaa toimia ohjaajan käskyjen mukaan.

Oikeanlaisen viettivireen saavuttamiseksi Margitilla on tapana antaa koiralle tietynlaiset signaalit, kun ollaan tulossa tottissuoritukseen. Margit aloittaa treenin jättämällä koiran kentän laidalle paikallamakuuseen ja kävelee itse kentällä suunnittelemassa treenin kulkua. Tässä tulee harjoiteltua paikallaoloa, ja samalla koira "patoaa" sopivasti odottaessaan pääsevänsä ohjaajan kanssa työskentelemään.

Onnistunutta tottelevaisuussuoritusten lopputulosta tavoiteltaessa ohjaajan johdonmukaisuudella ja huolellisuudella on erittäin suuri merkitys. Esimerkiksi perusasennossa tai seuraamisliikkeessä ohjaajan tulee nopeasti puuttua tilanteeseen joka kerta, jos koira pudottaa kontaktin. Ohjaaja voi antaa pakotteen hihnalla tai omilla käsillään, esim. nyppäisemällä koiraa turkista. Ohjaaja voi yllättää koiran hypähtämällä karkuun, kun koiran huomio on muualla jne. Kun koira pakotteen jälkeen korjaa toimintaansa eli palauttaa kontaktin, se palkataan välittömästi. Ohjaajan tulee olla erittäin huolellinen alusta lähtien eikä sallia kontaktin menetystä hetkeksikään. Missään treenin vaiheessa koiran ei siis anneta ajautua ns. hajumaailmoihin, vaan tärkeimmässä asemassa on oltava yhdessä tekeminen. Tätä yksinkertaisesti vaaditaan koiralta, jolloin se hyvin nopeasti oppii, että ohjaajan kanssa on hauskaa ja kaikkialla muualla enemmän tai vähemmän kurjaa.

Keskustelun jälkeen osallistujat jaettiin pareihin, jotka ennen suoritustaan kertoivat lyhyesti itsestään ja koirastaan. Ensimmäisessä parissa olivat Päivi ja Rico sekä Johanna ja Riia.

Rico on 3-vuotias pitkäkarvainen collieuros, joka on viime kesänä suorittanut BH-kokeen. Ricon maastolaji on haku. Rico on vilkas ja vauhdikas, ja Päivin kertoman mukaan keskittymiskyky ei aina riitä pitkäjänteisiin suorituksiin, sillä maailmassa on niin paljon muuta mielenkiintoista... Rico rakastaa kovasti ihmisiä ja oikeastaan kaikkea muutakin.

Riia on 4-vuotias pitkäkarvainen collienarttu, joka on niin ikään suorittanut BH-kokeen, mutta ei ole vielä käynyt kokeissa. Myös Riian maastolaji on haku. Riia tekee erittäin mielellään yhteistyötä ohjaajan kanssa, ja sen ongelma kulminoituu paikallaoloon, jonka se on päässyt oppimaan väärin: Riia on kuvitellut, että häiriöistä, toisen koiran suorituksesta, kaikenlaisista tapahtumista seuraa automaattisesti se, että koira voi poistua makuupaikaltaan. Tämä virheellinen käsitys pitäisi saada oikaistua, ja Johanna on joutunut tekemään jonkin verran töitä asian oikean laidan selvittämiseksi.
 

Rico ja Riia ohjaajineen valmistautuvat suorituksiin.		Ilmoittautuminen tapahtuu pareittain.		Rico haluaa myös tervehtiä "tuomaria"...		... mutta ohjaaja kieltää sen, ja Ricon on istuttava paikoillaan kun ohjaaja ilmoittautuu.

Rico ohjaajineen aloitti suorituksen seuraamisella. Ricon seuraamisasento on erinomainen, ja se seurasi suurimmaksi osaksi erittäin intensiivisesti. Hetkittäin kontakti kuitenkin katosi koiran vilkaistessa muualle. Tähän kouluttaja antoi neuvoksi yksinkertaisesti vaatia koiralta ehdottomasti täsmällistä suoritusta, toisin sanoen yhtäkään muualle vilkaisua ei pidä sallia. Ricon ohjaajaa kouluttaja kehotti yllättämään koiran esimerkiksi hyppäämällä äkkiä oikealle koiran vilkaistessa vasemmalle. Tällöin koira entistä intensiivisemmin alkaa pitää huolta siitä, ettei ohjaaja pääse "pakenemaan". Myös hihnan kautta annettavalla pakotteella voi huomauttaa koiraa väärästä toiminnasta, ja omat kädet ovat niin ikään oiva apuväline pakotteiden antamisessa. Ricon seuraaminen jatkui poikkeuksellisen isossa henkilöryhmässä (6 henkilöä) pujotellen, ja tästä se suoriutui erittäin hyvin. Palkaksi Rico sai leikkiä narupallollaan.
 

Viime hetken ohjeita		Rico seuraa...		... hienosti läpi tavallista suuremman henkilöryhmän.		Kaunis kontakti...		...ja palkaksi leikki!

Ricon jälkeen kentälle tuli Riia ohjaajineen. Riia laitettiin aluksi paikallaoloon, jonka aikana henkilöryhmä kokoontui lähistölle, ja kouluttaja kuljeskeli koiran ja ohjaajan välissä. Riia pysyi paikallaan tarkkaavaisena, ja ohjaaja kävi välillä palkkaamassa sitä makupaloilla. Paikallaolon jälkeen Riia pääsi seuraamaan, jonka se teki erittäin intensiivisesti ja taitavasti. Kouluttaja huomautti ohjaajalle, että turhasta suorituksen aikaisesta kehumisesta on syytä päästä eroon, sillä koira nauttii yhdessä tekemisestä eikä selvästikään tarvitse kannustusta, ja koetilanteessa ohjaajan on joka tapauksessa oltava vaiti. Riian kontakti säilyi erinomaisena myös henkilöryhmää kierrellessä. Lopuksi Riiakin palkattiin lelulla, jota ohjaaja ei Riian mielestä aivan tarpeeksi nopeasti saanut liivinsä poimuista esiin...
 

Riia tarkkaavaisena paikallaolossa		Tiivis seuraaminen...		... henkilöryhmään...		... ja sieltä ulos.		Jos ei lelua heti löydy, aina voi liivin reunaakin purra...

Seuraavana parina suoritusvuorossa olivat Anne ja 'Ricon sisar' Viivi sekä Anu ja Femma.

Viivi on 3-vuotias, villi ja vilkas, superhauska ja supernopea, aavistuksen omapäinen neitokainen, joka on suorittanut BH-kokeen ja kertaalleen käynyt harjoittelemassa hakukoettakin, jossa maasto oli sujunut erinomaisesti, mutta tottiksessa oli tuo pieni omapäisyyden häivähdys näkynyt hieman liikaa. Ohjaaja kertoi, että Viivin maailmassa on melko paljon kiinnostuksen kohteita, ja nämä ajoittain häiritsevät keskittymistä tottiskentällä.

Femma on 2-vuotias villikko, jonka maastolaji on haku. Femma on erittäin vilkas, ja myös sen havaintokyky on erittäin tehokas. Kun keskittymiskyky ei vielä ole huippuunsa kehittynyt, on ohjaajalla joskus tekemistä pitkäjänteisen suorituksen aikaansaamisessa.
 

Viivi ja Anne sekä Femma ja Anu valmistautuvat		Ilmoittautuminen pareittain sujuu Femmalta...		... sekä Viiviltä hienosti.

Viivi aloitti suorituksen seuraamisesta, ja Femma vietiin paikallaoloon, josta se suoriutui erittäin hyvin, vaikka kentällä oli melko runsaasti häiriötekijöitä. Viivin ohjaaja on palkannut Viiviä pääasiassa makupaloilla sekä namikupilla, jonne koira vapautetaan onnistuneesta suorituksesta. Viivin seuraamispaikka ja -asento olivat erittäin hyvät, ja seuraaminen oli taidokasta, mutta hetkittäin kontakti putosi koiran havaitessa jotain muuta mielenkiintoista. Kouluttaja kehotti Viivin ohjaajaa niin ikään vaatimaan koiralta enemmän, sillä koira selvästi osasi liikkeen teknisesti. Sopivien pakotteiden käyttö on Viivinkin kanssa suositeltavaa, ja ohjaajan on oltava ehdoton ja sallimatta yhtään virhettä. Pakotteiden jälkeen koira tulee tietysti palkata ruhtinaallisesti oikeasta suorituksesta. Kouluttaja arveli, että namikuppi ei ehkä ole Viiville paras mahdollinen palkka, sillä Viivin pyrkimys kupille ei vaikuttanut suurimmalta mahdolliselta. Ohjaaja käytti myös suusta pudotettavia makupaloja, ja niiden napsimisessa Viivi olikin taitava. Narupallosta Viivi innostui myös kovasti. Henkilöryhmästä Viivi selviytyi erittäin hyvin. Lopuksi otettiin vielä vauhdikas luoksetulo, jonka jälkeen Viivi sai leikkiä narupallollaan.
 

Purkin päälle jätetään makkaranpala...		... Viivi seuraa hienosti...		... ja palkaksi se vapautetaan purkille.		Henkilöryhmä sujuu hyvin		... ja lopuksi leikitään narupallolla.

Femma tuli seuraavaksi kentälle ja aloitti suorituksen seuraamisesta. Ohjaaja käytti seuraamisessa palkkana narupalloa, joka kaivettiin taskusta ja heitettiin Femmalle. Kouluttajan ehdotuksesta kokeiltiin narupallon ripustamista vasemmalle olkapäälle seuraamiskontaktin vahvistamiseksi entisestään, mutta siitä Femma vaikutti kiihtyvän hieman liikaa. Femma säilytti kontaktin hyvin, ja seuraaminen sujui mainiosti myös henkilöryhmässä. Femma harjoitteli myös noutoa, jota se on viime aikoina tehnyt narulla varustetulla noutokalikalla. Ohjaaja heittää noutokalikan, johon sidotun narun toisesta päästä pitää avustaja. Kun koira lähtee hakemaan kalikkaa, avustaja kiskaisee narusta siten, että kalikka "pakenee" koiraa. Tällä on saatu Femman noutoon entistä enemmän vauhtia. Saatuaan kalikan hampaisiinsa Femma juoksee tuhatta ja sataa ohjaajan luo luovuttamaan saaliinsa.
 

Palkaksi hyvästä seuraamisesta Femma saa leikkiä narupallolla		Myös henkilöryhmässä kontakti säilyy.		Noutokalikka karkaa, ja Femma syöksyy perään...		... ja samaa vauhtia luovuttamaan saaliin ohjaajalle.

Viimeisenä parina olivat Paula ja Dani sekä Maarit ja Rilla.

Dani on 6 kk:n ikäinen pentu, jonka maastolaji on haku. Danin kanssa on treenattu tottiksen alkeita pikkupentuajoista lähtien. Dani rakastaa sekä leluja että ruokaa, joten sen palkkaaminen on helppoa. Pennulle opetetaan liikkeiden teknistä suoritusta rauhallisissa olosuhteissa, mutta kentälle tullaan toki tutustumaan ilmapiiriin, leikkimään ja harjoittelemaankin. Pennulta ei kuitenkaan voida vielä vaatia varsinaisia suorituksia, vaan keskitytään lähinnä siihen, että ohjaajan kanssa puuhaaminen on hauskaa. Ja sitä Danilla kyllä oli.

Kouluttaja ohjeisti läsnäolijoita mm. siihen, että luoksetuloharjoituksissa kannattaa alusta alkaen opettaa koira tulemaan riittävän lähelle ohjaajaa, sillä jos hieman kauemmas jääminen hyväksytään, alkaa koira helposti vähitellen jäädä aina vain kauemmas ohjaajasta. Tässä liikkeessä suusta palkkaaminen saattaa olla hyvin käyttökelpoinen tapa, ja kouluttaja kehottikin opettamaan koirille "kopin" ottamista kotioloissa, jotta suusta palkkaamista voidaan tarvittaessa hyödyntää. Maahanmenossa (ja paikallaolossa) makupala kannattaa puolestaan antaa tai pudottaa koiran etutassujen väliin maahan, jotta koira ei opi kurottelemaan ylöspäin.
 

Danilla on hauskaa ohjaajan kanssa...		... kumpi mahtaa voittaa?		Mutta sitten tehdään myös töitä!		Maahanmeno on etupäälle helppoa...		... ja kyllä takapääkin lopulta putoaa.

Ensimmäisen kierroksen viimeisenä koirana kentälle tuli Rilla, jonka kanssa ongelmia esiintyy lähinnä seuraamisessa (toki kaikessa muussakin, mutta seuraaminen on liike, joka vaikuttaa kaikkiin muihinkin liikkeisiin läpi koko tottiskaavion, joten seuraamisen ongelmat ovat kaikkein akuuteimpia). Eräs Rillan seuraamisongelmista on se, että Rilla ei käytä takapäätään vasemmalle kääntymisissä tai täyskäännöksissä. Tähän kouluttaja antoi neuvoksi sitoa narun, liinan tai vaikka taluttimen koiran lantion ympärille. Ohjaaja ottaa narun pään takakautta oikeaan käteensä ja antaa nykäisemällä pakotteen, joka kääntää koiran takapään haluttuun suuntaan käännöksissä. Tätä tietysti kokeiltiin heti. Kaikkien suoritettujen nykäysten jälkeen Rilla sai lopuksi tehdä mukavan eteenmenon.

		Kuvat: Paula Nupponen
Rilla seuraa		Lantionykäisy näyttää lähinnä koiratanssilta :-)		Häh...?! Näinkö se tosiaan tehdään?		Suippokuonokin äimistelee...		... mutta odottaa kiltisti, kun ohjaaja vie eteenmenopalkkaa kentän päätyyn.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen pidettiin lounastauko, jonka aikana siirryimme nauttimaan paikallisen ABC-huoltiksen antimia. Tauon päätyttyä koulutus jatkui kakkoskierroksella, jossa keskityttiin erityisesti liikkeisiin, joita ei ensimmäisellä kierroksella vielä (riittävästi) käsitelty: tasamaanouto, hyppynouto, A-este, eteenmeno, paikallaolo.

Noutoliike (kuten lähes kaikki tottisliikkeet) kannattaa pilkkoa pienemmiksi osiksi, joita harjoitellaan erikseen, ja vasta lopuksi osat yhdistetään kokonaisuudeksi. Koiran kanssa kannattaa siis harjoitella vauhdikasta kapulan luo juoksemista, joka saadaan aikaiseksi esimerkiksi pitämällä koiraa pannasta, innostamalla kapulalla ja heittämällä kapula sitten. Myös kapulan veto narulla saa usein koiran innostumaan pakenevasta "saaliista". Koiran tartuttua kapulaan ohjaaja voi juosta karkuun ja innostaa koiraa huudoin ja kehotuksin. Kun koira tuo kapulan vauhdikkaasti, voidaan se palkata vaikkapa lentävällä lelulla suoraan vauhdista. Luovutusharjoitukset tehdään sitten aivan erikseen. Monilla koirilla on kiusaus "varastaa" noutoliikkeessä, eli sännätä kalikan perään ennen ohjaajan noutokäskyä. Margit kehotti jälleen ohjaajia vaatimaan koiralta oikeita suorituksia, ts. koiraa ei pidä päästää lähtemään ennen käskyä. Mikäli koira tekee varaslähdön, käsketään se välittömästi takaisin ohjaajan viereen. Joskus voidaan toimia myös siten, että kalikka heitetään, mutta koiraa ei lainkaan päästetä noutamaan, vaan viedään se pois. Harjoittelutapoja voi vaihdella, jotta harjoittelu ei ole kerta toisensa jälkeen samanlaista ja puuduttavaa, vaan koiran voi tässäkin yllättää tekemällä noudon välillä vaikkapa siten, että ohjaaja jättää koiran istumaan, kävelee joitakin metrejä poispäin, pudottaa kalikan, kävelee edelleen, kääntyy ja pyytää koiran tuomaan kalikan.

Hyppytekniikkaa kouluttajamme kehotti harjoittelemaan jo nuoren koiran kanssa (matalammilla esteillä) siten, että koira ei koskaan oppisi käyttämään estettä ponnistuksen apuna, ja näin vältyttäisiin turhilta pistemenetyksiltä koetilanteessa. Oikealla hyppytekniikalla pienikin collienarttu kyllä pääsee koskettamatta metrin esteen ylitse. Hyppytekniikan harjoittelussa voi apuna käyttää esimerkiksi ponnistuslautaa esteen molemmilla puolilla. Lautojen tarkoitus on opettaa koiralle oikea ponnistuspaikka ja hypyn pituus. Myös esteen päälle laitettavat kevyet rimat tai muut irtonaiset korotuspalat auttavat koiraa ymmärtämään, että esteen harjalle ei kannata koskea. Hyppyintoa koiralle saa yleensä vaikkapa heittelemällä lelua esteen yli tai pitämällä lelua kädessä esteen yläpuolella, josta koira saa hypätessään siepata sen.

Eteenmenossa Margit kertoi käyttävänsä omien koiriensa kanssa metallista maahan työnnettävää tankoa, johon narupallo kiinnitetään suurin piirtein koiran silmien korkeudelle. Tällä opetetaan koiralle, että eteen kannattaa juosta pää pystyssä, ei siis maata nuuskien. Koira saa sitten ottaa tangossa roikkuvan pallon palkakseen (joskus joutuen jopa hieman taistelemaan pallosta tangon kanssa :-). Myös eteenmenoliikkeessä juoksuosuus ja maahanmeno opetetaan koiralle erillisinä ja yhdistetään vasta, kun koira varmuudella osaa myös maahanmeno-osuuden. Margit kehotti käyttämään juoksuosuuden yhteydessä 'Vapaa' -käskyä, joka ohjaajan tulee huutaa hyvissä ajoin ennen kuin koira ennättää palkan luokse. Aikanaan käsky sitten vaihtuu 'Maahan' -käskyksi.

Kakkoskierroksella Rico sai jälleen esitellä hieman seuraamistaitoaan. Seuraaminen sujui erinomaisesti, kontakti säilyi erittäin hyvänä myös läpi henkilöryhmän. Rico sai lisäksi suorittaa eteenmenon sekä hyppynoudon ja A-esteen patukkaa noutaen. Ricon hypyt sujuivat suorastaan kadehdittavan ilmavasti.
 

Rico syöksyy eteen...		... ja saa palkaksi narupallon.		Kauniin ilmavat hypyt!		A-este ei tuota Ricolle mitään ongelmia.

Riian toinen kierros keskittyi pääasiassa paikallaoloharjoitukseen, jossa kouluttaja aiheutti erittäin voimakkaita häiriöitä hyppelemällä, huutelemalla, heittelemällä leluja ja palloja jne. Ohjaaja kävi jälleen ajoittain palkkaamassa tiukasti paikoillaan makaavaa Riiaa. Paikallaolon jälkeen ohjaaja halusi kokeilla Riialle noutoa, jossa kapulaan oli sidottu naru. Avustaja siis veti narusta kapulaa karkuun Riian lähestyessä sitä. Aluksi Riia oli varsin hämmästynyt, mutta alkoi pian jahdata kapulaa entistä vauhdikkaammin. Lopulta Riia pääsi leikkimäänkin.
 

Riia jätetään paikallaoloon...		... ja sitten alkaa riekkuminen: pallot...		...ja lelut lentelevät kouluttajan hypellessä Riian ympärillä.		Hienosti kestetyn kiusaamisen jälkeen Riia pääsee leikkimään.

Myös vallaton Viivi keskittyi toisen kierroksen aluksi paikallaoloon, josta se on keksinyt voivansa halutessaan lähteä. Kouluttaja kehotti tekemään paikallaoloharjoituksissa koiralle niin paljon häiriöitä, että se saadaan lähtemään liikkeelle. Tämä sitä varten, että päästään antamaan koiralle käsky tai pakote eli korjaamaan virhe. Koiran tulee tottua mahdollisimman voimakkaisiin häiriöihin, jotta koetilanteessa paikallaolo tuntuisi suorastaan helpolta. Niinpä Viivi jätettiin paikallaoloon, ja Margit kierteli aluksi kävellen sen ympärillä. Eipä aikaakaan, kun Viivi nousi ylös, jolloin ohjaaja palasi takaisin koiran luokse ja käski sen uudelleen maahan. Älykäs Viivi keksi kuitenkin jutun juonen nopeasti, ja nousi pian uudelleen jalkeille. Tällä kertaa se ei suinkaan jäänyt odottamaan ohjaajaa, vaan juoksi onnellisena pitkää nenää näyttäen ympäri kenttää. "Jaahas", totesi Margit, "nyt otetaan apuvälineitä käyttöön." Ja niin kaivettiin esiin pitkä liina, jolla Viivi kahlittiin paikoilleen. Liinan toinen pää sidottiin viereiseen aitaan, ja ohjaaja asettui lähelle koiraa. Siitä alkoi kouluttajan tanssituokio, jonka aikana nähtiin mielenkiintoista akrobatiaa elämyksellisten häiriöäänteen säestyksellä. Viivin kuonon edessä lentelivät pallot, lelut ja patukat, "Tänne!" -huutoja kajahteli ja kuvitteellista koiraa palkittiin railakkaasti juhlien. Vielä kerran Viivi saatiin nousemaan ylös virikkeiden innostamana, mutta vieressä olevan ohjaajan oli helppo korjata virhe. Lopulta Viivi tuijotti kuuliaisena ohjaajaa paikoillaan maaten show'n loppuun saakka. Viivi pääsi vielä erikoisen paikallamakuusession jälkeen suorittamaan paljon mukavampia puuhia: hyppynoutoa ja A-estettä.
 

Viivi jätetään paikallaoloon.		Pallot ja lelut lentelevät tanssiesityksen aikana.		Kuvitteellista koiraa palkataan...		... ja lopulta Viivi saadaan nousemaan, jolloin ohjaaja pääsee ojentamaan Viiviä...		... joka lopun aikaa makaa kuuliaisesti ja tarkkaavaisesti paikallaan :-).

Femma harjoitteli kakkoskierroksella vielä hieman seuraamista ja sen jälkeen estehyppyä. Seuraaminen sujui hienosti, mutta esteelle lähetettäessä Femma kieltäytyikin hyppäämästä. Ohjaaja nappasi koiran syliinsä ja nosti sen muitta mutkitta esteen yli, jolloin Femma totesi voivansakin oikeastaan aivan hyvin hypätä takaisin omin jaloin :-)
 

Femma tulossa toiselle kierrokselle.		Ohjaaja nostaa Femman yli esteestä...		... jonka jälkeen Femma voi mainiosti itsekin hypätä yli!

Femman jälkeen Dani-pentu tuli vielä hetkeksi leikkimään kentälle ohjaajan kanssa, mutta varsinaisia tottisliikkeitä ei enää otettu. Pennun kanssa on erityisesti syytä keskittyä kentällä vahvistamaan koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja pitää pennun mielenkiinto kohdistettuna ohjaajaan.

Päivän viimeisenä koirana oli Rilla, jonka kanssa pyrittiin edelleen vahvistamaan sivulletuloa, siinä pysymistä ja kontaktia. Lisäksi Rilla suoritti tasamaanoudon (varasti tietysti lähdössä) sekä hyppynoudon, jossa se oppimansa mukaan ponnisti esteestä. Tähän neuvoksi Margit antoi innostamisen kautta tapahtuvan motivaation nostamisen, esimerkiksi lentävän lelun perässä hyppäämisen. Hyppytekniikkaa voi tietysti harjoitella matalammilla esteillä käyttäen apuna ponnistuslautaa.

Margitin ohjeita pähkinänkuoressa:
 

-	Pennulle ja nuorelle koiralle opetetaan liikkeitä teknisesti makupalapalkalla rauhallisissa olosuhteissa, esim. omalla pihalla.
-	Kentällä käydään leikkimässä ja pitämässä hauskaa ohjaajan kanssa sekä harjoittelemassa kontaktia.
-	Kun koira jo pääosin osaa liikkeitä teknisesti, harjoitellaan niitä ja niihin keskittymistä myös kentällä.
-	Melko pian makupalapalkka vaihdetaan lelupalkkaan, jotta koira ei liikaa totu makupaloihin (tämä on tietenkin koirakohtaista); lelupalkalla saavutetaan useimmiten korkeampi viretila.
-	Kun koira varmuudella osaa liikkeet teknisesti ja tietää, mitä siltä odotetaan, sen ei pidä sallia hetkeksikään menettää mielenkiintoaan ohjaajaa kohtaan. Mikäli hajumaailma tai muut ulkoiset tapahtumat vievät koiran mielenkiinnon, tulee ohjaajan välittömästi puuttua tilanteeseen sopivilla pakotteilla. Pakotteen antamisen jälkeen, koiran korjatessa toimintansa oikeaksi, se palkataan välittömästi.
-	Ohjaajien ei pidä liikaa kavahtaa pakotteiden antamista. Pakotteina voidaan käyttää hihnaa, koiraa voidaan nypätä turkista, sille voidaan vaikkapa karjaista jne. Pakotteiden oikea-aikaisuus on tärkeätä, samoin palkkaaminen heti koiran korjatessa virheen. Pitkävihaisuutta koirat eivät ymmärrä, joten ohjaajan on oltava "kameleontti".
-	Suurin osa tottisliikkeistä kannattaa opettaa koiralle "pieninä palasina", jotka sitten lopulta yhdistetään kokonaisuudeksi. Itse asiassa koko tottissuoritus koostuu pienistä palasista, jotka lopulta yhdistetään kokonaiseksi tottissuoritukseksi.
-	Margit itse virittää koiran tulevaan suoritukseen jättämällä koiran hetkeksi paikallaoloon ennen tottisliikkeitä. Samoin koiralle voidaan antaa tietty merkki ennen seuraavan liikkeen suorittamista; koira voidaan esimerkiksi totuttaa siihen, että sitä silitetään niskasta juuri ennen maahanmenoliikettä jne.
-	Koetilanteen rutiineja kannattaa harjoitella säännöllisesti: pitkähköjen odotusten, tuomarille ilmoittautumisen, lähtöpaikalle siirtymisen jne. tulisi kuulua osana jokaiseen harjoitukseen.
-	Mikäli tavoitteet ovat korkealla, vaaditaan ohjaajalta PALJON määrätietoista työtä ja rutkasti kärsivällisyyttä. Käyttövalion arvon saavuttaminen on sitten mukava palkinto vuosien työstä!
		Tottisko välineurheilua?!?

Viimeisen koiran poistuttua kentältä kello olikin vierähtänyt jo lähes kuuteen, ja ilta alkoi vähitellen hämärtyä. Kouluttaja totesi lopuksi, että colliet olivat antaneet itsestään erittäin positiivisen mielikuvan, ja toivoi, että niitä näkyisi jatkossa entistä enemmän kisakentillä. Aktiivicolliet ry puolestaan esitti toivomuksen Margitin uudesta koulutuspäivästä keväällä 2010, ja tähän Margit iloksemme alustavasti suostui.

Lämpimät kiitokset mukavasta ja opettavaisesta koulutuspäivästä ennen kaikkea taitavalle ja miellyttävälle kouluttajalle sekä tietysti kaikille aktiivisille osallistujille koirineen!