Esine-etsinnän koulutuspäivä

25.4.2011 Tuusulassa - kouluttajana Mervi Kähönen
 

Aktiivicolliet ry:n järjestämä vuoden 2011 toinen tapahtuma oli ajoitettu toiseksi pääsiäispyhäksi. Ajoitus oli sään puolesta varsin onnistunut, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lämmittäen huhtikuista ja vielä märkää metsää oikein mukavasti. Haasteellisesta pääsiäisajankohdasta huolimatta ansioitunut ja hyvin miellyttävä kouluttajamme Mervi Kähönen oli innostanut kiinnostuneita treenaajia ja kuuntelijoita paikalle sankoin joukoin. Osalle koirakoista oli jo kertynyt kokemusta esine-etsinnästä treenien tai kokeiden myötä, ja osalle aihe oli uusi.

Mervi on kilpaillut niin pelastuskoirapuolella kuin pk-lajeissakin mm. saksanpaimenkoiransa FI KVA HK3 EK3 PERA-A RH-FLA RH-FLB BH Konnamuorin Intron "Nitro" kanssa. Nitron arvokisasaavutuksia ovat mm. pk-haun SM-pronssi 2010, IPOR-haun SM-hopea 2009, pk-haun Helsingin piirinmestaruus 2009 jne. Mervi toimii aktiivisesti myös pk-lajien ja tottiksen kouluttajana ja on saanut paljon kiitosta kouluttajan taidoistaan.

Päivän aluksi Mervi kertoi esine-etsinnän koesuorituksesta ja säännöistä. Esine-etsintä eli arkisemmin esineruutu kuuluu useimpien pk-lajien maastosuorituksiin. Esine-etsintäalue on kokeessa aina kooltaan 50 m x 50 m kokoinen neliö, ja se tallataan huolellisesti ihmisten ja koirien avulla. Luokasta riippuen koiran on löydettävä 1 - 3 esinettä ja tuotava ne ohjaajalle. Aikaa suoritukseen on kaikissa luokissa 5 min.

Koetilanteessa tuomari määrää sivun, jolta koira lähetetään ruutuun. Ohjaaja puolestaan saa vapaasti päättää, mistä kohdasta koiran kulloinkin lähettää. Lähetyspaikan valinnassa kannattaakin hyödyntää tuulen suuntaa ja lähettää koira aina tuulen alapuolelta, mikäli mahdollista, jotta se saa helpommin hajun esineistä. Kokeessa ruudussa on aina kolme esinettä, jotka ovat kaikissa luokissa samat ja sijaitsevat koko kokeen ajan samoilla paikoilla.

On tyypillistä, että esineruutu jää hieman "lapsipuolen" asemaan treenitilanteissa: hakua, jälkeä tai muuta päälajia saatetaan treenata useita kertoja viikossa, mutta esineruutua ehkä kerran kuukaudessa. Kuitenkin esineruutu on sinänsä kiitollinen treenattava, sillä sitä voi treenata yksinäänkin, eikä vaivaa sen treenaamiseksi tarvitse nähdä kovinkaan paljoa. Treenitilanteissa ei useinkaan kannata tallata koeruudun kokoista aluetta, vaan ainoastaan kapeahko kaistale, joka kuitenkin on vähintään 50 m syvä. Kaistaleen leveys voi olla vaikkapa vain muutamia metrejä; kaistaletta käyttämällä opetetaan samalla koiralle 50 metrin syvyyteen etenemistä. Ideaalisuoritus kokeessa olisikin se, että koira etenee suoraan ohjaajan lähettämään suuntaan 50 m syvyydelle ja löytää esineet, ikäänkuin ruutu koostuisi useammista kapeista kaistaleista. Todellisuudessa tämän kaltaista suoritusta ei täysiin pisteisiin vaadita - riittää, että koira työskentelee intensiivisesti ja päämäärätietoisesti, löytää tarvittavan määrän esineitä ja tuo ne ohjaajalle.

Koesuorituksen enimmäispistemäärä esine-etsinnästä on 30 p., joka ehkä tuntuu vähäiseltä ollessaan vain 10% koko kokeen enimmäispisteistä. Kuitenkin esine-etsintä on usein se osa-alue, joka arvokisoissakin ratkaisee paremmuusjärjestyksen. Esine-etsinnän merkitystä ei siis pitäisi lainkaan vähätellä.

Mervi kertoi itse hyödyntävänsä kaikki arkiset tilanteet koirien lenkkeilyttämisen yhteydessä kehumalla koiraa kovasti, jos se sattumalta ottaa suuhunsa jonkin ihmisenhajuisen esineen. Useinhan ensimmäinen reaktio tällaisessa tilanteessa on kiljaista koiralle "irti", jolloin koira saattaa hämmentyä, kun sen yhtäkkiä pitäisikin ottaa metsästä suuhunsa jokin esine. Normaalien arkilenkkien yhteydessä voikin vaivihkaa motivoida koiraa pudottamalla lenkkipolun varrelle joitakin sopivia esineitä ja kehumalla karvakuonoa, kun se "sattuu" löytämään tällaisen pudonneen tavaran ja ottaa sen suuhunsa.

Motivointi on esineruudussa, kuten muussakin treenaamisessa, kaiken perusta. Koiran tulee olla motivoitunut esineen etsintään, eikä motivaation merkitystä voi liiaksi korostaa. Palkkaus tulee tietenkin valita koiran mukaan: mikäli koira nauttii leikkimisestä, voi sen tuomalla esineellä leikkiä palkaksi. Joskus ongelmana saattaa olla se, että koira ei haluakaan päästää irti esineestä luovutustilanteessa, joten tämäntyyppisen koiran kanssa voi esineen vaihtaa vaikkapa palkkapatukkaan, jonka kanssa sitten leikitään.

Teoriaosuuden jälkeen siirryimme käytännön toimiin: aluksi merkattiin ja tallattiin n. 50 m x 50 m kokoinen alue. Tallaus suoritetaan kokeissa usein vaakasuuntaisesti lähetysreunaan nähden, ja niinpä osallistujat kulkivat ruudun sivulaitoja pitkin eteenpäin ja talloivat alueen suunnilleen vaakasuuntaisin kulkureitein. Jotkut koirat ovat taipuvaisia jäljestämään voimakkaasti, jolloin esineen voi tarvittaessa vaikkapa heittää hieman kauemmas, jotta jälki ei suoraan johda sen luokse.

Varsinainen treenaaminen päätettiin aloittaa hieman kokeneemmista koirista, sillä kokemattomampien koirien kanssa ensimmäiset harjoitukset tehdään hyödyntäen pääasiassa ruudun etuosaa, johon jäävät voimakkaammat hajujäljet vaikeuttavat seuraavien koirien suoritusta.
 

Ensimmäiseksi suoritusvuoroon tuli Rilla, jolla on esineruutukokemusta mm. muutamien kokeiden verran. Rillalla on taipumus edetä ruudussa hieman miten sattuu, eli se ei kulje suoraan ohjaajan osoittamaan suuntaan, eikä välttämättä etene määrätietoisesti 50 m syvyydelle. Ensimmäisellä kierroksella Rilla teki kokeenomaisen suorituksen, eli ruutuun oli viety kolme esinettä, ja koira lähetettiin "tuomarina" toimivan Mervin osoittamalta sivulta ohjaajan valitsemasta paikasta. Tuulta ei lähetyshetkellä juurikaan ollut, ja ohjaaja lähetti koiran ruutuun suunnilleen ruudun keskivaiheilta. Rilla eteni melko vauhdikkaasti n. 30 metrin syvyydelle, sai hajun esineestä ja kääntyi sitten jyrkästi vasemmalle, juoksi ruudun vasempaan laitaan ja toi sieltä villasormikkaan. Koesuorituksena Rillan suoritus olisi ykkösluokassa "tuomarin" mukaan ollut täysien pisteiden arvoinen, mutta koska Rilla on temperamentiltaan melko rauhallinen koira, voisi sitä jatkossa motivoida railakkaastikin. Mervi kertoi itse treenaavansa kokeneiden koiriensa kanssa n. 70-prosenttisesti siten, että koira saa nähdä, kun esine viedään ruutuun, joka tietysti motivoi sitä voimakkaasti. Valmiita suorituksia ei siis tarvitse tehdä kovinkaan usein. Kakkoskierroksella Rillalle tehtiinkin tällainen motivoiva treeni, jossa se sai nähdä avustajan vievän esineen ruudun takalaidalle. Tämä sai Rillan pinkomaan vauhdilla suoraan 50 metriin ja tuomaan sieltä esineen.

Rillan ruokapalkka (kuva: Anne Norovirta-Laamanen)

Seuraavaksi suorittamaan tuli Vieno, jolla on myös jo kisakokemusta. Ohjaaja Kati halusi motivoida Vienoa tuomaan esineen, jonka se kyllä osaa etsiä ruudusta. Mervi ehdotti ensimmäisen kierroksen kokeiluksi ns. tuulitreeniä, eli ohjaaja kuljettaa koiraa taluttimessa hitaasti kohti ruudussa olevaa esinettä siten, että koira selvästi saa esineestä hajun. Sen jälkeen koira viedään ruudun lähetyslinjalle ja lähetetään noutamaan esinettä. Näin meneteltiin Vienon kanssa, mutta tämä treenitapa ei tuntunut motivoivan Vienoa. Se sai kyllä hajun esineestä, mutta ei ollut siitä kovin kiinnostunut. Niinpä Mervi totesi, että Vienolle sopisi paremmin selvä ja näkyvä motivointitapa, jossa se sai nähdä avustajan vievän esineen ruutuun. Avustajan tultua pois ruudusta Vieno säntäsikin täyttä vauhtia esinettä hakemaan ja sai palkaksi leikkiä tuotuaan esineen ohjaajalle. Mervi korosti jälleen motivoinnin merkitystä ja totesi, että näkömotivaation antamista voi vaihdella vaikkapa siten, että koiralle näytetään esineen vienti, mutta tämän jälkeen koira viedään hetkeksi pois, vaikkapa autoon, ja tuodaan sitten takaisin esinettä hakemaan. Koiralle muodostetaan voimakas mielikuva siitä, että joku vei esineen ruutuun, ja vähitellen koira alkaa suorastaan uskoa nähneensä jonkun vievän esineen, vaikka ei olisi sitä nähnytkään. Kakkoskierroksella Vieno sai katsella, kun avustaja vei esineen Rillalle ruudun takaosaan. Sen jälkeen Vieno vietiin hetkeksi pois, ja tultuaan vuorollaan suoritukseen se ampaisi vauhdilla esinettä hakemaan ja toi sen vaivatta ohjaajalle.
 

Kati kuljettaa Vienoa kohti esinettä, josta Vieno saa hajun.		Lähetys ruutuun		Vieno ampaisee matkaan		Esineen luovutuksen jälkeen leikitään.

Vienon jälkeen suoritusvuoroon tuli 2-vuotias nuorimies Mingo, joka on treenannut esineruutua jonkin verran hakutreeniensä ohessa. Ohjaaja Anu halusi itse viedä esineen Mingolle, jotta mielleyhtymä hakutreeniin ja maalimiehen etsintään olisi mahdollisimman vähäinen. Hakukoiralla saattaa alkuvaiheessa olla riski sekoittaa esine-etsintä maalimiehen etsintään. Mervi kertoi itse antavansa tiettyjä merkkejä koiralle ennen suoritusta, jotta koira tietää, mitä ollaan menossa tekemään.

Anu siis vei esineen melko syvälle ruutuun avustajan pidellessä koiraa. Ruutuun päästyään vilkas Mingo etsi hyvin intensiivisesti esinettä ja ajautui ajoittain suhteellisen kauas siitä paikasta, johon ohjaaja oli esineen pudottanut. Mingo kuitenkin etsi kaiken aikaa, eikä ohjaaja keskeyttänyt sen työskentelyä huutamalla sitä pois. Mervi totesikin melko yleiseksi virheeksi sen, että ohjaaja huutaa koiran pois, jos se ei heti löydä esinettä; koiralle tulisi antaa työskentelyrauha, mikäli se intensiivisesti etsii. Jonkin aikaa etsittyään Mingo löysi esineen ja toi sen ohjaajalle täyttä laukkaa. Mingo palkkautuu leikkimisestä, ja ohjaaja leikki sen kanssa railakkaasti esineellä. Toisella kierroksella kokeiltiin sitten avustajaa esineen viemisessä ohjaajan pidellessä koiraa, eikä Mingo sekoittanut hommaa henkilöhakuun, vaan toi esineen muitta mutkitta.
 

Ohjaaja hukkasi esineen metsään ja tulee tyhjin käsin takaisin		Mingo menee etsimään...		... ja tuo löytämänsä esineen ohjaajalle.		Leikkiä palkaksi!

Juoksemista rakastava Duo osaa hyvinkin etsiä esineen täydestä matkasta, mutta innostuu välillä juoksemaan esineen kanssa malttamatta tuoda sitä ohjaajalle. Joitakin tiettyjä esineitä Duo ei kovin mielellään ota suuhun, vaikka löytääkin niitä metsästä. Mervi pohdiskeli, auttaisiko tuomiseen se, että ohjaaja näyttää Duolle esimerkiksi herkkupurkkia ennen ruutuun lähettämistä. Tämän tarkoitus on tehdä ohjaajan luo palaaminen ja esineen tuominen houkuttelevaksi. Päätettiin kokeilla, ja Riitta näytti Duolle herkuilla täytettyä purkkia. Duo sai nähdä avustajan vievän esineen ruutuun, ja avustajan tultua pois Duo ampaisi matkaan kuin tykin suusta. Se löysi esineen ja toi sen kiitolaukkaa ohjaajalle. Tästä hyvästä palkkapurkki aukesi... Vaikeiksi tiedettyjä esineitä tai muutoin hankalia tilanteita treenatessa kannattaa suoritusta muulla tavalla helpottaa. Duon esinettä ei viety aivan takarajalle asti, jotta kaikki energia ei kulu etsimiseen, ja muistikuva ruokapurkista pysyy voimakkaana mielessä.
 

Duo näkee herkkupurkin...		... ja katselee, kun avustaja vie esineen ruutuun.		Duo syöksyy etsimään esinettä		... jonka se tuo ohjaajalle täydellä vauhdilla, ja saa palkaksi herkut.

Vasta 10 kuukauden ikäinen Hexi ei ole vielä ehtinyt tutustua esineruutuun, vaikka jäljestystä on jo harrastanutkin. Hexin kanssa päätettiin siis ensin kokeilla erilaisia keinoja esineruutuun ja katsoa, mikä näistä osoittautuisi parhaimmaksi. Aluksi kouluttaja härnäsi hieman Hexiä vieraalla esineellä saadakseen sen kiinnostuksen heräämään. Kun Hexi tavoitteli esinettä, kouluttaja karkasi metsään n. 10 metrin päähän ja jätti esineen sinne. Ohjaaja Outi lähti kulkemaan esinettä kohti, jotta koira sai hajun esineestä. Aivan heti Hexi ei ymmärtänyt ottaa esinettä, mutta kun ohjaaja hieman innosti sitä, jo hetken päästä se nappasi esineen suuhunsa ja oli valmis leikkimään sillä. Sama toistettiin, ja tällä kertaa esine vietiin jo hieman kauemmas. Toisella kierroksella Hexi oli jo saanut jutun juonesta kiinni ja tarttui esineeseen selvästi halukkaammin. Lopuksi esineellä leikittiin palkaksi.
 

Aluksi Hexiä hieman härnätään esineellä...		... jonka avustaja sitten juoksuttaa metsään.		Löytyyhän se sieltä!		... ja palkaksi saa leikkiä!

2-vuotiaan Reetan päälaji on toko, ja Reeta on kokeillut esineruutua vain kerran tai pari aiemmin. Reeta on kuitenkin hyvin vauhdikas ja innokas oppimaan asioita, joten esineruutu alkoi saman tien sujua hyvin. Avustaja näytti Reetalle esinettä ja vei sen sitten metsään n. 30 metrin päähän. Ohjaaja Anne lähetti Reetan matkaan, ja Reeta säntäsi metsään määrätietoisesti. Pienen etsimisen jälkeen esine löytyi, ja Reeta toi sen vauhdikkaasti ohjaajalle päästäkseen leikkimään. Kouluttajan neuvot Reetalle ja Annelle olivat yksinkertaisesti treenaaminen ja matkan asteittainen pidentäminen.
 

Reeta katselee, kun esinettä viedään metsään...		... ja lähtökäskyn saatuaan säntää matkaan.		Esine löytyy vaivatta...		... ja palautetaan ohjaajalle leikittäväksi.

Nahkacollie Saku on treenannut hakua muutaman vuoden, mutta esineruutu on vielä hieman vieraampi juttu. Haussa Saku ilmaisee rullalla. Katri-ohjaajalla oli mukanaan irtorullia esineruutuesineiksi, mutta kouluttajamme Mervi kehotti mieluummin käyttämään esineruudussa muunlaisia esineitä, sillä rullalla ilmaiseva hakukoira saattaa oppia poimimaan rullan kaulastaan muuallakin kuin maalimiehellä, mikäli rullia on poimittu metsästä esineruudussakin. Niinpä Sakun esineinä käytettiin "normaaleja" esineruutuesineitä. Aluksi avustaj vei Sakulle esineen metsään, ja Saku kävi sen noutamassa vaivatta. Sakulle päätettiin myös kokeilla "tuulietsintää", eli ohjaaja kulki koiran kanssa hitaasti esinettä kohti, kunnes koira sai hajun esineestä. Sen jälkeen koira tuotiin lähetyslinjalle ja lähetettiin ruutuun. Saku taisi mieltää ensimmäisen kokeilun henkilöetsinnäksi ja etsi intensiivisesti, mutta ei heti noteerannut esinettä. Pienen harjoittelun jälkeen homma kuitenkin onnistui hyvin.

 

Sakulle näytetään, että avustaja vie esineen metsään...		... ja tulee takaisin tyhjin käsin.		Saku ryntää matkaan,		... ja tuo esineen ohjaajalle.

Ira-nahka on vasta vuoden ikäinen, eikä ole vielä ehtinyt hankkia kokemusta esineruudusta. Ira on kuitenkin vilkas ja tekemisenhaluinen koira, joka ottaa innolla vastaan uudet opit. Mervin johdolla Iran treeni aloitettiin leikittämällä Iraa hieman esineellä, joka sitten ryöstettiin ja vietiin metsään. Ohjaaja Marita antoi Iran katsoa, minne avustaja esineen vei, ja päästyään etsimään Ira löysi esineen ja toi sen vauhdikkaasti ohjaajalle. Toisella kerralla ohjaaja vei itse lelun metsään avustajan pidellessä koiraa, ja jälleen esine päätyi Iran avustuksella helposti takaisin ohjaajalle. Mikäli koira ei esineen löydettyään heti osaa tuoda sitä ohjaajalle, voi ohjaaja lähteä juoksemaan "karkuun", jolloin koiralle yleensä tulee kiire perään.

 

Avustaja sieppaa Iralta lelun ja vie sen metsään		Ira katselee kiinnostuneena		Avustaja on todella hukannut esineen!		Onneksi Ira löytää sen helposti.

2-vuotias sakemanni Fella edusti "muunrotuisia" kunniakkaasti. Fella on treenannut jälkeä, mutta ei vielä juurikaan esineruutua. Fella oli innokas leikkimään esineellä ja saalisti sitä mielellään. Niinpä avustaja sieppasi esineen, vei sen metsään ja hukkasi sinne. Tämä perustreeni toimi Fellalle, joka säntäsi metsään ja toi esineen vauhdilla ohjaajalleen Millalle saadakseen jatkaa leikkiä. Mervi kehotti Millaa vain vahvistamaan opittua asiaa ja pidentämään matkaa vähitellen.
 

Jälleen kerran esine on hukattu metsään.		Fella lähtee vauhdilla etsimään		... ja palauttaa pian esineen ohjaajalle...		... päästäkseen leikkimään sillä.

Niin ikään 2-vuotias Meeri oli seuraavaksi vuorossa. Ohjaaja Malin on tehnyt Meerille esineruututreeniä viemällä ruutuun monta esinettä suhteellisen lähelle toisiaan. Ongelmaksi on muodostunut se, että Meeri poimii yhden esineen, mutta vaihtaa sen helposti toiseen. Aluksi Mervi pyysi Malinia näyttämään, kuinka Meeri toimii tutuksi tulleella treenitavalla. Malin jätti Meerin odottamaan ja vei metsään useita esineitä. Luvan saatuaan Meeri ampaisi noutamaan esineitä, otti yhden ja vaihtoi sen jälleen toiseen, jonka sitten toi ohjaajalle. Mervi kehotti Malinia luopumaan usean esineen käytöstä alkuvaiheessa, kunnes koiralla on suuri motivaatio tuoda löytämänsä esine suorinta tietä ohjaajalle. Seuraavaksi Meerille vietiin vain yksi esine. Meeri otti esineen suuhunsa ja alkoi automaattisesti etsiä lähistöltä muita esineitä. Malinin houkuteltua sitä ruudun reunalta se kuitenkin toi esineen ja sai palkaksi leikkiä. Lisää siis yhden esineen treenejä ja vähitellen matkan pidentämistä.

 

Meeri odottaa, kun ohjaaja vie esineet metsään		... ja syöksyy sitten etsimään.		Tämä esine valikoitui tuotavaksi...		... sillä on hyvä leikkiä!

Kusti-nahkalle esineruutu oli uusi juttu, mutta alkoi pienen ihmettelyn jälkeen tuntua mukavalta. Aluksi ohjaaja Hanna-Kaisa vei Kustille esineen pienen matkan päähän metsään. Kusti kyllä löysi esineen, mutta ei heti tullut ajatelleeksi, että se olisi pitänyt tuoda ohjaajalle. Ohjaajan innostettua Kustia hieman se kuitenkin toi esineen vauhdikkaasti ja sai leikkiä sillä. Alkuvaiheessa koiraa kannattaa innostaa ja leikittää lelulla ja vaikkapa heittää lelu sitten muutamien metrien päähän metsään. Useimmiten koira säntää lelun perään ja tuo sen ohjaajalle, jolloin leikki jatkuu. Vähitellen koira oppii odottamaan, kun lelu viedään metsään, ja tuo sen sitten ohjaajalle.

 

Ohjaaja on esineen kanssa metsässä ja Kusti katselee		Kusti lähdössä		Esine on löytynyt		... ja palautettu ohjaajalle.

Päivän viimeisenä koirana ruutuun pääsi lopulta Mocca, jonka juoksu oli parahiksi alkanut. Juoksu ei Moccaa tosin haitannut lainkaan, sen sijaan se olisi voinut haitata joitakin komeita koiraherroja... Mocca on vasta reilun vuoden ikäinen, varsin vauhdikas neitokainen, joka rakastaa leikkimistä ja juoksemista. Tästä johtuen Mocalla ei ollut lainkaan vaikeuksia noutaa metsästä avustajan viemää esinettä, jolla oli juuri leikitty, ja palauttaa sitä Liisa-ohjaajalle. Avustaja leikitti Moccaa ja sieppasi siltä lelun juosten metsään. Mocalla oli kova hinku noutamaan esinettä, jonka se toikin pikavauhdilla, ja leikki jatkui.
 

Avustaja sieppaa lelun kesken leikin...		... ja Mocca säntää hakemaan sitä.		Löytyi!		... ja leikki voi jatkua.

Osallistuneiden koirakoiden lisäksi mukana oli monta innokasta kuuntelijaa, jotka esittivät kiintoisia kysymyksiä ja pohdintoja. Päivä oli oikein onnistunut, ja treenimotivaatio kasvoi varmaankin niin koirilla kuin ohjaajillakin. Lämmin kiitos miellyttävälle kouluttajallemme Merville sekä kaikille paikalla olleille!
 

Tarkkaavaisia kuuntelijoita